Arvostuksen puutetta

Sivistyneen yhteiskunnan mittana voi pitää taloudellisesti vaikeina aikoina sitä, miten se kohtelee heikompiosaisiaan. Maamme rakentaneet ikäpolvet ansaitsevat turvallisen vanhuuden – ei leikkauskohteena olemista. Siksi vanhuksista pitää alkaa puhua kuluerän sijasta voimavarana ja arvokkaana ihmisjoukkona. Luulisi, että tästä voitaisiin olla yhtä mieltä.

Maan hallitus on perunut monenlaisia esityksiään, mutta vanhustenhuollosta aiotaan yhä leikata 70 miljoonaa euroa. Vuorenhuippuna tästä budjettileikkauksesta on julkisuudessa näkynyt vanhusten hoitajamitoituksen raju leikkaus juuri, kun edellisen hallituksen päätöksillä vähimmäismitoitusta on saatu nostettua kohtuullisemmalle tasolle.
Koko eduskunta teki ison arvovalinnan, kun se edellytti vuonna 2014, että hoitajamitoitusta tullaan määrätietoisesti nostamaan seuraavina vuosina.

Vaikka hyvää hoitoa ja inhimillistä kohtelua on paljon, liian monen omaisen tai hoitajan kertoma on hälyttävää kuultavaa. Valviran kyselyssä hoitajista jopa 93 prosenttia oli havainnut jonkinlaista vanhusten kaltoinkohtelua ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä, neljäsosa taas oli huomannut karkeaa, epäasiallista tai lapsenomaista kielenkäyttöä päivittäin. Viidesosan mukaan taas jokapäiväistä oli määräily, rankaiseminen tai moittiminen. Kyselyssä hoitajat kokivat kiireen ja resurssipulan lisäävän kaltoinkohtelun riskiä. Jos yksikön henkilökunnan määrä oli liian vähäinen, he havaitsivat kaltoinkohtelua esiintyvän selvästi enemmän.

Hallituksen ajama 0,4-mitoitus tarkoittaa koulutetulle hoitohenkilökunnalle 108 minuuttia vuorokaudessa aikaa yhtä hoidettavaa kohti. Kokonaisvaltainen hoiva ja huolenpito muuttuvat pelkiksi rutiineiksi. Tällainen ei takaa inhimillistä elämää ja toimintakykyä ylläpitävää hoitoa. Käytännössä esimerkiksi ympärivuorokautisessa hoidossa olisi enää yksi hoitaja esimerkiksi iltavuorossa hoitamassa 14 paljon apua tarvitsevaa ikäihmistä. Miten hoituvat ruokailut, vessareissut, pukemiset ja lääkkeiden antamiset tällaisessa työvuorossa? Entä hoitajan kiireetön huomio, kosketus tai kanssakäyminen?

Hallituksen suunnitelmia ennakoiden Porissakin on ryhdytty pelkällä kapeaharteisella virkapäätöksellä vanhustenhuollon palvelutason alentamiseen ilman poliittisten ryhmien hyväksyntää. Sitä mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tämä on väärin.
Vanhukset ovat arvokkaita kansalaisiamme, jotka ansaitsevat koulutetut ja osaavat työntekijät avukseen. Viime hallituskaudella laaditun vanhuspalvelulain mukaisesti erityisasiantuntemusta on oltava muun muassa gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen sekä suun terveydenhuollon alalta. Silti nykyhallitus aikoo säästää 15 miljoonaa poistamalla nämä säädökset ja toteamalla pelkästään, että vanhusten hoitoon vaaditaan ”riittävästi monipuolista asiantuntemusta”.

Nykyhallituksen asenne kertoo pahasta arvostuksen ja välittämisen puutteesta. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus, mistä ei saa näin leikata.

Ei kommentteja.

Vastaa