Ei ketään vastaan, vaan kaikkien puolesta

Lähes foorumilla kuin foorumilla on ollut sanansa sanottavana SDP:n tulevasta puheenjohtajasta. Esimerkiksi Porin Seudun Työttömien kahvihuoneseuran mukaan puheenjohtajaksi kelpaisi nainenkin — kunhan hän olisi vähintään yhtä viisas ja oikeamielinen kuin Tarja Halonen sekä yhtä ärhäkkä ja karismaattinen kuin Päivä Räsänen. Timo Soinikin kävisi, mutta silloin koko puolueporukasta tulisi perusdemareita. Tappiosuunnan kääntämiseksi ja porvarihallituksen jatkon estämiseksi kansalle ei enää riitäkään pelkkä hyvinvointivaltion korostaminen tai SAK:n tuki. SDP:n nousu on nyt laitettu kokonaan uuden puheenjohtajan persoonan varaan: esiintymistaitoa ja karismaa pitää olla, eikä visionäärin vikaa, älyllistä arvojohtajuutta tai kykyä muutosjohtajuuteenkaan katsota pahalla.Onneksi kuitenkin sosialidemokraattien jäsenillä on vielä painavin sana sanottavana, eivätkä aktiivisimmat ole odottaneet kesäkuuhun asti. Osa odottaa puolueelta nyt ”uutta ilmettä” ja nuoreen polveen henkilöityvää keulakuvaa. Osa muistaa vaatia ”linjaa” ja linjakkuutta. Toisille ”laaja-alainen ja kriittinen ymmärrys” Suomen ja maailman tilasta sekä sosialidemokratian muutosvoimaisuudesta ovat olennaisia. Jotkut taas vaativat puheenjohtajalta ”taitoa argumentoida ideologiselta” pohjalta entistä laajemmin. Joidenkin mielestä puolue ei kaipaa nyt ”konsensusehdokkaita eikä konsensuspuheenjohtajaa”. Osalle olennaisinta on valita puheenjohtaja, joka osaa ”yhdistää suuren ja pienen, itsenäisyyden ja kuuntelemisen, asiaosaamisen ja suostuttelun, väittelyn ja tilan antamisen”. Rohkeutta, siviilirohkeutta ja kanttia on vaadittu, että ”emme olisi aina pelkkänä jarruna ja vastavoimana”. Useat ovat myös ehtineet vaatia puheenjohtajalta ”kykyä leikkiä ihan kaikkienkin tovereiden kanssa”.

Yhteistä kaikille toiveille näyttää olevan usko muutokseen ja siihen, että puheenjohtaja pystyy kokoamaan kentän ja sen näkemykset yhteisen politiikan taakse. Puheenjohtajaehdokkaita taas yhdistää tarve todistaa, minkä sortin sosialidemokraatteja sitä kukin on pohjimmiltaan: tarjolla parrasvaloihin on nyt ympäristötalkoita, taloudellista oikeudenmukaisuutta, ihmisten kohtaamisen taitoa, demokratian lisäämistä, arvojohtajuutta, viisasta johtajuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Mutta kaikkein tärkeintä on, että laajalla kilpasiskojen ja -veljien ehdokasrintamalla osattaisiin yhdestä asiasta ainakin olla yhtä mieltä. Paras puolueväen puheenjohtaja on sellainen, joka ei ole ketään vastaan, vaan kaikkien puolesta.

Ei kommentteja.

Vastaa