Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä

Muistan nuoruudestani yhtä sun toista, esimerkiksi kaksi asiaa Balkaniin liittyen. Lapsuudessani kalliin meetvurstin korvikkeena toimi Balkanin-makkara, jota ostettiin lauantaisin isona pötkönä Porin kauppahallista. Toinen mielikuva Balkanista nousee nuoruuden kouluvuosilta: Balkanilta ei juuri ollut tapana kantautua kovin hyviä uutisia. Niitä uutisia sitten pohdittiin tyttöporukassa välitunnilla ja monesti piti ihan historianopettajaltakin kysyä, lomailevatko suomalaiset enää koskaan tippukiviluolien ja kauniiden rantojen Balkanilla.

Koulutunneilta jäi mieleen Balkanin alueen näkeminen ruutitynnyrinä. Tämän ruutitynnyrin räjähtäessä käynnistyi ensimmäinen maailmansota, ja tätä ruutia on totisesti riittänyt seuraavillekin sukupolville. Yhdistelmä eri kansallisuuksia, kieliä ja kulttuureja yhdeksi uuniksi väkisin sulatettuna on pitänyt yllä konflikteja. Viime vuosina entisestä ”eteläisestä slaavivaltakunnasta”, Jugoslaviasta itsenäistymään ovat ehtineet jo Serbia, Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina. Kovin pitkää aikaa ei ole Makedonian, Slovenian, Kroatian ja Serbian itsenäistymisestäkään. Viimeisin myllerrys on lähes kymmenvuotisen odotuksen, mutta myös pelon täyttymys: Serbian albaanienemmistöisen Kosovon julistautuminen itsenäiseksi.

Useimpien valtioiden halu tunnustaa pikaisesti Kosovon itsenäisyys kertovat omaa kieltään siitä, että Kosovon selkeä irtautuminen Serbiasta on ainoa kestävä ratkaisu tulevaisuudessa. Serbialaisten harjoittama albaanien sorto ja albaanien harjoittama serbien sorto ovat jatkuneet sukupolvesta toiseen, vaikka samaan aikaan on tehty paljon tilanteen rauhoittamiseksi.

Myös suomalaiset ovat kantaneet kortensa kekoon rauhan ja vakauden viejinä ja kosovolaisten hädän lievittäjinä. Kaikkein merkittävimmässä asemassa Kosovon maakunnan ongelmien setvimiseksi ja pysyvän rauhan aikaan saamiseksi ovat eittämättä olleet Harri Holkeri ja Martti Ahtisaari. Mutta monet eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ja ihan tavalliset mattimeikäläiset ovat tehneet lähes yhtä mittavan työn toisella tavoin Kosovon jälleenrakentamisessa. Ilman suomalaisten avarakatseisuutta ja todella anteliasta tukea esimerkiksi Suomen Punainen Risti ei olisi koskaan voinut olla mukana näin laajassa kaikki nämä vuodet kestäneessä Kosovon jälleenrakentamisessa.

Kosovolaisia ei saa nytkään jättää yksin median kiinnostuksen sammuttua ja tv-kameroiden häivyttyä. Meidän suomalaisten tekemää työtä Kosovossa tulee jatkaa tulevaisuudessakin, sillä Roomaakaan ei rakennettu yhdessä päivässä. Eurooppalaisissa talkoissa pitää olla mukana vähintään kaksin tavoin: tunnustamalla Kosovon itsenäistymisjulistus jo kuluvan kuun lopulla ja antamalla kaikki apu serbialaisen vähemmistön oikeudet ja turvallisuuden takaavaan kokonaispakettiin.

Ei kommentteja.

Vastaa