Kataisella kansalla on matti kukkarossa

Köyhyys on sitä, että oppii olemaan ahtaalla koko ajan. Hommansa aina hoitaneiden ihmisten on jätettävä maksut maksamatta ajallaan. Sairaiden on sinniteltävä sairastamatta siihen asti, että lääkkeiden maksukatto tulee täyteen. Köyhyys on sitä, että tietää tarkkaan päivän tarjoukset ja sen, mitä ja missä saa jotakin ilmaiseksi. Köyhyys on myös yksinäisyyttä, sillä köyhällä ei ole varaa käydä ulkona syömässä tai ystävien kanssa konsertissa.

Köyhyys on usein päättäjien vika, sillä politiikalla voidaan vaikuttaa suomalaisten tuloeroihin ja hyvinvointiin. Köyhyys on myös meidän sosialidemokraattienkin vika, sillä me emme tehneet tarpeeksi silloin, kun olisimme voineet. Mutta köyhyys on myös muidenkin päättäjien vika: kristillisten, kokoomuslaisten, keskustalaisten, perussuomalaisten, vihreiden, ruotsalaisten ja vasemmistoliittolaisten. Köyhyyden hoitamiseksi tarvitaan koko eduskunnan tahtotilaa.

Tällaisesta tahtotilasta ei tunnu olevan tänä päivänä tietoakaan, vaikka tuloerot ovat kasvaneet jo 1970-luvun tasolle. Nousussa oleva tulokehitys osoittaa karmealla tavalla, kuinka markkinaehtoista, erilaista, erisuuruista ja eriarvoistavaa tulokehitys todellisuudessa on ollut. Siinä missä hyvätuloiset suomalaiset menestyvät ja voivat entistä paremmin, huonotuloiset ja heikossa asemassa olevat taas voivat ja pärjäävät entisestäänkin huonommin.

Köyhyys ei johdu kuitenkaan yksinomaan pienituloisuudesta, vaan siitä, että raha ei riitä enää arjen menoihin. Hallituspolitiikan tuloksena esimerkiksi neljähenkisellä perheellä on käytettävissään 1700 euroa vähemmän kuin viime vuonna eli noin 140 euroa vähemmän jokaisena kuukautena: lasten päivähoitomaksut korottuvat 700 euroa, sähkölasku kallistuu 130 euroa, bensalasku 480 euroa, ruokalasku 240 euroa ja kunnallisvero 150 euroa. Eikä korotuksille näytä tulevan loppua, vaikka sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksut ovat nyt jo kolmanneksi korkeimmat koko Euroopassa: jatkossa terveyskeskusmaksujen ja hammashuollon maksujen on määrä nousta vielä 20 prosentilla.

Porvarihallitus ei ota vastuuta eikä ryhdy toimenpiteisiin, vaikka inflaation kiihtyminen yli kolmen prosentin on jo vienyt monilta suomalaisilta palkankorotusten hyödyn. Monien ostovoima jää ennalleen tai jopa laskee. Samaan aikaan myös Suomen talouskehitys on alkanut jäähtyä ja kasvu saattaa jäädä tänä vuonna 2,5 prosenttiin eli kaksi prosenttiyksikköä pienemmäksi kuin viime vuonna. Oma nähtäväksi jäävä vaikutuksensa tulee olemaan myös Yhdysvaltojen talouden sukelluksella ja sen heijastusvaikutuksilla Eurooppaan. Nyt tarvitaan pikaisia toimia eriarvoistavaan ostovoimaan puuttumiseksi ja hyvän taloustilanteen ylläpitämiseksi, sillä kataisella kansalla on matti kukkarossa.

Ei kommentteja.

Vastaa