Laivat on upotettava ja kattilat rikottava?

Kiinan pitkä perinne olla säästelemättä laivoja sotaa käytäessä juontanee juurensa jo kaukaa historiasta. Tarina kertoo, että Kiinan historian kuuluisin kapinajohtaja johdatti talonpoikaisjoukkonsa ratkaisevaan taisteluun maan armeijaa vastaan pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kun osapuolet olivat juuttuneet yli kuukauden ajaksi pattitilanteeseen erään joen molemmin puolin, legendaarinen kapinajohtaja otti lopulta ohjat käsiinsä ja komensi miehensä ylittämään joen historialliseksi käynein saatesanoin ”rikkokaa kattilat ja upottakaa laivat”. Vetäytyminen ei ollut vaihtoehto, joten kattilat sai rikkoa ja laivat upottaa, koska takaisin ei ollut paluuta. Tätä menestyksen viitoittamana sanontaa on sittemmin käytetty kuvaamaan voimansa tunnossa olevan ihmisen päättäväisyyttä puskea perille esteistä piittaamatta.

Tiibetin kriisi muistuttaa paljon legendan mukaista kahden osapuolen välistä ratkaisematonta pattitilannetta. Viime aikojen levottomuudet ovat nostaneet sen taas päivänvaloon. Kyllä 2000-luvulla kaikkien maailman valtioita tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia. Siksi myös tiibetiläisillä täytyy olla oikeus ilmaisun ja mielipiteen vapauteen sekä mahdollisuus oman elämänmuotonsa ja kulttuurinsa jatkamiseen.

EU onkin kehottanut Kiinaa käymään todellisia neuvotteluja Dalai-laman kanssa ja sekä EU:n komissio että ulkoministerit ovat tukeneet Dalai-laman rauhansuunnitelmaa, joka perustuu kulttuuriseen autonomiaan ja uskonnonvapauteen. Monien valtioiden päämiehet ja johtajat ovat vaatineet Kiinan ja Dalai-laman välisten neuvottelujen uudelleenavausta ja väläytelleet jopa mahdollisuutta mielenilmaisuun olympialaisten avajaisten yhteydessä. Muun muassa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy totesi, että Ranska saattaa boikotoida olympialaisten avajaisia. Myös Belgian hallitus on jo ilmoittanut boikotin harkitsemisesta, jos Tiibetin tilanne huononee. Jopa presidentti Bush otti kantaa asiaan ja vaati Kiinan hallitusta vuoropuheluun Dalai-laman kanssa.

Kiinan pääministeri Wen Jiabao ei ole suostunut neuvottelupöytään, vaan on sen sijaan syyttänyt tiibetiläisiä kesäolympialaisten sabotoimisesta Dalai-laman johdolla. Kiinalla on todisteita siitä, että Dalai-laman joukot ovat organisoineet Tiibetissä puhjenneet mellakat pilatakseen Kiinan maineen urheilukisoja ennen. Wenin mukaan Kiina ei pyri tukahduttamaan toisinajattelijoiden toimintaa ennen olympialaisia, vaikka tiibetiläiset ovat juuri syyttäneet Kiinan viranomaisia Tiibetissä puhjenneiden mielenosoitusten tukahduttamisesta väkivalloin. Pääministeri Wen on korostanut, että olympialaisia ei saa politisoida.

Wenin kanssa on samoilla linjoilla myös Suomen hallitus, joka tuntuu piiloutuvan pääministeri Vanhasen johdolla EU-maiden takariviin toteamalla, että olympialaisia ei saa politisoida. Eikö niin juuri ole käynyt, kun muutaman kuukauden päästä maailman urheilijat lähtevät olympialiikkeen eli rauhanliikkeen valinnasta epädemokraattiseen ja rauhattomaan valtioon pitämään maan omasta kutsusta urheilukilpailuja? Eikö olympiakomitean ole syytä muistaa rauhan ja demokratian arvoja ollenkaan silloin, kun se valitsee olympialaisten pitokaupunkeja? Tehdäänkö urheilusta nyt ilmaisuvapaudetonta vyöhykettä, jossa urheilijat ovat neutraaleja Kiinan ihmisoikeusloukkauksille? Kyllä tosiasiassa olympialaiset ja politiikka on sotkettu historian sivu, esimerkkejä löytyy muun muassa Berliinin, Moskovan ja Los Angelesin olympialaisista.

Kansainvälinen olympiakomitea ja monet kansainväliset vaikuttajat ovat jo kilvan vakuuttaneet, ettei Pekingin olympialaisten boikottia harkita. Vakuuttelut on annettu tilanteessa, jossa väkivaltaisuuksien laajuudesta ja kestosta ei ole edes tarkkaa tietoa. Mielenosoitusten lopettaminen Tiibetissä kovalla kädellä on tuomittu maailmalla kovin varovaisin sanoin, eikä edes itse Dalai-lama ole uskaltanut suoraan haastaa Kiinaa. Kansainväliset reaktiot osoittavat, että kenelläkään ei ole varaa suututtaa idän talousmahtia ja uhmata Kiinan valuuttavarantoja, joilla voi heilauttaa kansainvälistä talousjärjestelmää. Tällainen julkinen käsienpesu tarjoaa Kiinalle Tiibetin kysymyksen kautta testatun riippumattoman poliittisen aseman, mitä ei voi jatkossa heilauttaa sen enempää eurooppalaiset demokratiat kuin kansainväliset olympialiikkeetkään. Kiinan taitava politikointi tarjoaa pelottavia malleja maailman muille voimavaltioille, jotka eivät ole edes yhtä epädemokraattisia tai kovakouraisia.

”Rikkokaa kattilat ja upottakaa laivat” -sanontaa on nykypäivänä käytetty Kiinassa kuvaamaan voimansa tunnossa olevan ihmisen päättäväisyyttä puskea perille esteistä piittaamatta. EU:ssa ollaan vielä jatkossa kovan ulkopoliittisen tievalinnan edessä: jos urheilu- tai kauppapolitiikassa ei tarvitse huomioida ihmisoikeuksia, silloin niin kiinalaisille kuin muillekin maailman kansoille annetaan lupa olla vetäytymättä epädemokraattisesta toiminnasta. Kyllä kattilat rikotaan ja laivat upotetaan, jos ennen olympialaisia ei löydy EU:n yhteistä linjaa, jossa käytetään myös boikottia ja sanktioita Kiinaa kohtaan poliittisen dialogin edesauttamiseksi.

Ei kommentteja.

Vastaa