Miksi digitaalinen siirtymä koulutuksessa on niin tärkeä?

Tänä päivänä monet tulevaisuuden tutkijat puhuvat paljon ”toisesta teollistumisen ajasta”. Tällä tarkoitetaan digitaalista siirtymää sekä teknologian tunkeutumista läpi koko yhteiskunnan ja talouden. ICT sekä tiedon sekä kulttuurisisältöjen muuttuminen digitaaliseen muotoon muuttaa maailmaa peruuttamattomasti, ja on oletettavaa että maailma muuttuu seuraavan sadan vuoden aikana paljon enemmän kuin mitä se on muuttunut edellisen sadan vuoden aikana. Kun mietitään, että sata vuotta sitten auto oli harvinaisuus voidaan pohtia kuinka suuresta muutoksesta oikeastaan on puhe.

Kuvitellaan hetki mitä jo olemassaolevalla tai tutkimuksessa olevalla teknologialla voidaan saada aikaan. 3D-tulostus mahdollistaa esineiden ja jopa biologisten materiaalien tuottamisen missä tahansa. Nanorobotit voivat muodostaa itsestään muotoutuvia esineitä tai kulkea verenkierron mukana kantamassa täsmälääkkeitä soluihin. Kvanttitietokone voi mullistaa laskutehon, automaatio palveluissa, liikenteessä ja tuotannossa voi korvata laskentatavasta riippuen 30-50% nykyisestä ihmistyöstä. Ja niin edelleen.

Yhteistä tälle kaikelle on teknologian läpitunkevuus, ns. ubiikkisuus. Teknologiaa on siksi paitsi ymmärrettävä, myös osattava käyttää ja hyödyntää uusilla tavoilla. Siksi koulutuksessa digitaalisen maailman tiedot ja taidot on otettava tosissaan jo nyt. Kyseessä ovat tiedot ja taidot, jotka ovat 2020-luvun peruskansalaistaitoja kuten uima- tai lukutaito.

Kun nyt puhutaan ohjelmoinnin lisäämisestä opetussuunnitelmiin kyse on paljon enemmän kuin koodaamisesta sinänsä. Emme tietenkään kuvittele kouluttavamme kaikista lapsista ohjelmoijia. Kyse on enemmänkin digitalisoituneen yhteiskunnan lainalaisuuksien ja toimintaperiaatteiden ymmärtämisestä. Teknologia luokkahuoneissa, kuten vaikka tablettitietokoneet tai digitaaliset materiaalit eivät nekään ole tavoitteita sinänsä vaan niiden tehtävänä on opettaa toimimaan uudenlaisessa ympäristössä.

Jos ennen oli puutetta tiedosta ja kyse oli tiedon luokse pääsystä, on meillä jo nyt käsissämme aivan toisentyyppinen ongelma oppimisen suhteen. Nyt dataa ja informaatiota on loputtomasti. Koulutuksen tulevaisuuden tehtävänä onkin nyt opettaa seulomaan valtavasta massasta todellinen ja luotettava tieto sekä analysoida sen pohjalta maailmaa, yhdistellen ja rakentaen oikeaa ja monipuolista kuvaa maailmasta.

Kun kysytään halutaanko sähköisiä materiaaleja ja koneita kouluihin säästösyistä, on vastaus selvä. Ei haluta, vaan siksi että digitaaliset ympäristöt ovat se maailma johon lapset ja nuoret joka tapauksessa kasvavat. Ja kun pelätään rikkooko tietokoneiden tai opetuspelien käyttö opintoihin keskittymistä vastaus on myös helppo. Ei riko, tai jos rikkoo, on mietittävä miten opetus tulee järjestää niin, että se on motivoivaa ja mielekästä. Teknologia on nimittäin tullut jäädäkseen. Nyt se on saatettava ihmistä ja sivistystä palvelemaan.

(julkaistu kolumnina Demokraatti-lehdessä 22.9.2014)

Ei kommentteja.

Vastaa