Osaamisella kansainvälisille markkinoille

kolumni Uusi Aika -lehdessä 8.11.2013

PISA-menestyksen myötä Suomi on noussut koulutuksen supervallaksi, jonka maine tunnetaan koko maailmassa. Olen itse päässyt todistamaan tätä mielenkiintoa ja intoa pientä kotimaatamme kohtaan kahdella koulutusviennin edistämiseen keskittyneellä matkalla, joista toinen suuntautui Kaakkois-Aasiaan ja toinen Etelä-Amerikkaan. Molemmissa maissa kiinnostus Suomen koulutusjärjestelmää ja suomalaista osaamista kohtaan oli käsinkosketeltavaa.

Vaikka maamme onkin koulutuksen mallimaa, on tämä ulottuvuus jäänyt elinkeinopoliittisesti pitkälti hyödyntämättä. Suomessa on oltu syystä ylpeitä ja iloisia menestyksestämme, mutta koulutuspalveluiden myynti maailmanmarkkinoille on ollut toistaiseksi hyvin pientä. Tämä siitä huolimatta, että meillä voisi olla paljon mahdollisuuksia niin järjestelmätason konsultoinnissa kuin ICT-pohjaisten oppimisratkaisujen osalta, monien muiden innovaatioiden ohella.

Eräs merkittävä osa kansainvälistä koulutusmarkkinaa on myös tutkintojen myynti. Koulutuksen rajojen yli tapahtuva myynti on miljardien bisnestä. Suomessa koulutuksen kaupallinen hyödyntäminen tässä mielessä on kuitenkin toistaiseksi hyvin vähäistä, sillä lainsäädäntömme ei salli lukukausimaksujen perimistä myöskään EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Sen sijaan erilaisten instituutioiden, kuten vaikka valtioiden, tilaamasta koulutuksesta meillä on mahdollisuus periä maksuja, mutta tämä markkina on huomattavasti yksilökohtaisia markkinoita pienempi.

Pidän itse ensiarvoisen tärkeänä, että esteitä koulutusvienniltä puretaan ja että saamme tästä kirkkaimmasta hyvinvointivaltion jalokivestä hiottua myös uusia työpaikkoja ja vientituloja. Siksi asetinkin heti opetusministeriksi tullessani kolmihenkisen selvitysryhmän selvittämään lainsäädännölliset esteet sekä keinot niiden raivaamiseksi. Kansanedustaja Päivi Lipposen (sd.) johtama selvitysryhmä luovutti raporttinsa viime viikolla, jonka pohjalta aletaan nyt toimenpiteisiin.

Selvitys sisältää useita tärkeitä avauksia, joista EU-ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöönotto on yksi. Se tulee kuitenkin hallitsemaan keskustelua aiheesta. Suhtaudun itse kyseiseen ehdotukseen avoimesti. Samalla tulee kuitenkin selkeästi varmistua siitä, että erityisesti opiskelijajärjestöjen huoli maksupolitiikan leviämisestä kotimaisiin opiskelijoihin kyetään todistamaan turhaksi. 

 

Ei kommentteja.

Vastaa