Saat mitä tilaat

Vappuna 2013 perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini teki sanoillaan arvovalinnan todetessaan, että: ”perussuomalaiset on työväestön puolue ilman sosialismia. SDP on työväenpuolue ilman kannatusta. Vasemmisto on työväenpuolue ilman työläisiä.” Näistä Soinin väitteistä kaikki ovat osoittautuneet epätosiksi. On tuskin ihme, että ”työväenpuolueesta” kuoriutui oikeistonationalistinen puolue viime viikonloppuna.

Vuoden 2011 Nuivan manifestin kirjoittajat toteuttivat perussuomalaisten puoluekokouksessa pitkään suunnitellun täydellisen sanojen ja tekojen vallankumouksen, jossa vennamolaisella pienviljelijän perinnöllä tai köyhän asialla ei ole vastakaikua. Puoluekokouksessa uudet perussuomalaiset johtajat totesivat vievänsä joukot nyt eurooppalaisten kansallismielisten puolueiden rintamaan, joita ovat mm. Tanskan kansanpuolue, ruotsidemokraatit, Ranskan Kansallinen rintama ja Vaihtoehto Saksalle. Tätä porukkaa yhdistää maahanmuuton vastustaminen, kansallismielisyys ja EU-kritiikki.

Tosiasiassa myös ex-pj. Soini rinnasti perussuomalaiset samaan eurooppalaiseen rintamaan, vaikkakin veljeili enemmän juuri Britannian oikeistopopulistisen kanssa. Jälkimmäisten eliitinvastainen populismipuhe kantoi Suomessakin erityisesti vaalirahoitusskandaalin jälkimainingeissa. Viime eduskuntavaaleissa ”jytky” oli melkoinen, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini flirttaili maahanmuuttovastaisuudella ja lupasi, ettei puolue aio leikata alle 1000 euroa tienaavilta mitään: ”Siltä porukalta ei voi, ei saa, eikä ole varaa leikata.” Vaalien jälkeen Soini johdatti joukkonsa oikeistohallitukseen, jossa pienituloisimmat osallistuvat kaikkein raskaimmin talouden tasapainottamiseen. Perussuomalaisten verkkosivuilta häipyi hissukseen mainos: Saat, mitä tilaat.

Flirttailu ja tasapainottelu nuivan porukan kanssa tuli kalliiksi, kun isännän ääni talossa vaihtui. Soinikin sai, mitä tilasi: Kuuluisat viimeiset sanat muuttuvat todeksi tiistaina, kun soinilaiset irtaantuvat perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja muodostivat ”uuden vaihtoehdon”. Soini kirjoitti vielä ennen puoluekokousta, että ”ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä”. Soini totesi myös, että ”Pidän loikkareita luusereina. Siksi ajoin hallitusneuvotteluissa läpi niin sanotun seteliselkärankaisten rappiopykälän kumoamisen”. Jäljelle jääneet perussuomalaiset kuittailivatkin SMP:n synkimmistä hetkistä, ja väittivät, että loikkarit ostettiin ministerinnimityksillä ja muilla eduilla toisten puolueiden palvelukseen.

Toki perussuomalaiset eivät ole enää sama ideologinen puolue kuin ennen. Siinä missä Soini harjoitti oikeistopopulismia vasemmiston ja oikeiston perinteisellä rintamalla, uudet perussuomalaiset eivät usko tuollaiseen vanhojen puolueiden perinteiseen jakoon. Heillä ei ole oikeistoa tai vasemmistoa, vaan globalisteja ja niiden vastavoimana nationalisteja. Halla-aholaiset vetoavat Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreeseen kyselyyn, jonka mukaan joka neljäs suomalainen voisi äänestää maahanmuuton kaikkinaista pysäyttämistä ajavaa puoluetta. Ruotsidemokraatit ovatkin vahvistuneet sitä mukaa, kun puolue on saanut tilaa toimia vastavoimana kaikille muille puolueille. Vaikka eristäminen on tullut kalliiksi erityisesti muille, olisi mahdotonta ajatella, että vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai rasismista voisi tehdä pöytäkoreaa toimintaa. Ihmisarvon on oltava jakamaton.

Ihmisarvon jakamattomuudesta syntynyt hallituskriisi tuli ja meni – eikä kiinnostavinta ole, kuka seurasi mitäkin käsikirjoitusta. Jatkossakin populismi rehottaa, mutta hallituksen epäoikeudenmukainen toimintalinja ei silti muutu. Jatkossa perussuomalaiset siirtyvät eurooppalaisiin oikeistonationalistiin nuiviin teemoihin. Vihreät valtaavat poliittista keskustaa kaupunkiliberaaleilla yksinkertaisilla vastauksilla vaikeisiin kysymyksiin. Oikeistohallituksessa toimiva Uusi vaihtoehto jatkaa mitä todennäköisemmin köyhän asialla. Tässä toimintaympäristössä johtavalla oppositiopuolueella, SDP:llä on paljon töitä.

(Julkaistu Uusi Aika -lehdessä 15.6.)

Ei kommentteja.

Vastaa