Tuomio sydämenmurskaajalle

Olen avartanut käsityksiäni tällä viikolla Euroopan juridisen vallan ja esitutkintavallan ytimessä yhdessä muiden eduskunnan lakivaliokunnan jäsenten kanssa. Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on entisestään laajentanut lonkeroitaan ja toiminta-alueet ovat yhä järjestäytyneempiä Euroopassa: rahanpesu, talousrikollisuus, euronväärennys, autovarkaudet, huumekauppa, kyberrikollisuus, terrorismi ja rikokset ihmisyyttä vastaan ovat yhä kehittyneempää bisnestä. Europolin poliisi- ja tullimiehet ja tutkijat osoittivat selkeästi, miten kansainvälisestä rikollisuudessa tuotteet ja niiden valmistaminen, alihankkijat, maahantuojat, vähittäismyynti, asiakaskunta ja toimintakonsepti muodostavat yhä tehokkaamman yhtälön. Eurojust eli 27 kansallista syyttäjäedustajaa kertoivat, miten kymmenet raskaan kansainvälisen rikollisuuden Suomeen asti ulottuvat linkit on saatu ja saadaan kansainvälisellä syyttäjäverkolla haaviin ja tuomittavaksi kansallisessa oikeudessa.

EY-tuomioistuimessa kävi varsin pian selväksi, miten kantajana suomalaiset yksityishenkilöt, firmat, julkisoikeudelliset yhteisöt tai jopa Suomen valtio ovat olleet aktiivisesti hakemassa oikeutta EU-komission päätöksistä tai kohtelusta. Mutta yhtä mielenkiintoista oli laajentaa juridisen vallan näkökulmaa EU:n ulkopuolellekin ja vierailla myös kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Haagissa. Kävi varsin selkeäksi, että maailmassa tarvitaan Haagin kaltaista tuomioistuinta, jossa voidaan käsitellä puolueettomalla maaperällä sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Vaikka yli puolet maailman maista on sitoutunut tuon tuomiovallan piiriin, silti on valitettavaa, että monien maiden, kuten USA:n, Kiinan, Venäjän tai esim. Intian mukaantulo tuntuvat lähes utopialta.

Kansalaisjärjestöaktiivina olen tottunut puolustamaan humanitaarista oikeutta ja vaatimaan rangaistusta törkeistä ihmisoikeuksien loukkauksista, mutta vasta Haagissa todistin ensikertaa silmästä silmään, että myös tällainen paha voi saada palkkansa. Liberian ex-diktaattori istui neljän metrin päässä maakunnan tytöstä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen istuntosalissa. Minua ja liberialaista sydämenmurskaajaa erotti vain panssarilasi istuntosalin keskellä ja erilaiset muistot.

Ollessani vuonna 1993 vapaaehtoistyössä Ghanassa, näin konkreettisesti miten pakolaisleirillä Ghanan puolella liberialaiset kärsivät koko 90-luvun alun riehuneesta sisällissodasta. Jo silloin tunnettu sotaratsu tämän kaiken takana oli sisällissodan päättymisen jälkeen Liberian presidentiksi noussut Charles Taylor. Diktaattorin ottein maata hallinnut Taylor tunnettiin hyvin raaoista tavoista pitää kansaa kurissa ja nuhteessa. Legendan mukaan erityiseen liikanimeen tuli aihetta, kun Taylor oli kaivanut vastustajien ja vihollisten rinnasta sydämen ja syöneen grillatun lihan esimerkiksi sotilaille siitä, miten asioita piti hoitaa. Haagin istuntosalin panssarilasin takaa olen päässyt todistamaan silmästä silmään, että me kaikki maailman ihmiset voimme luottaa siihen, että maailmassa on jokin ylikansallinen tuomiovalta, jossa puututaan maailman kaikkein karmeimpiin rikoksiin ja joissa tuomio napsahtaa sadoista rikoksista syytetylle sydämenmurskaajallekin.

Ei kommentteja.

Vastaa