Vappupuhe 2014

(muutosvarauksin. pidetty Imatralla, Joutsenossa ja Lappeenrannassa)

Hyvät vapun juhlijat, arvoisat kuulijat!

Minun ei ole koskaan tarvinnut juhlia vappua pyhän Valpurin kunniaksi ja vanhojen tapojen muistoksi pyytämällä pyhältä siunausta pellon runsaiksi antimiksi. En ole edes suunnitellut polttavani kokkoa, soittelevani torvea tai kelloja pahojen henkien karkottamiseksi. En ole myöskään ajatellut matkia 1800-luvun ruotsalaisperinteitä ja ottaa kevättä vastaan yltiöpäisesti syöden ja juoden. On hienoa, että opiskelijoiden omaksumasta perinteisestä porvarillisesta kevään vastaanotosta tuntuu jääneen jäljelle vain se, että sekä oikealle että vasemmalle kallellaan olevat opiskelijat mahtuvat nykyään yhdessä luomaan ystävyyssuhteita ja lämpimiä perinteitä. Ennen ylioppilaiden ja työväen vappu pidettiin erikseen, yhteistä taisi olla vain simatarjoilu raittiusliikkeen aikaan.

Kun noin reilut kolme vuosikymmentä sitten vappua ryhdyttiin liputtamaan, poliittiset rintamat uskoivat, että kansalaisten lähentymistä voisi tapahtua juuri suomalaisen työn merkeissä. Vapulle on kuitenkin vaikeaa löytää sellaista merkitystä, minkä kaikki suomalaiset voisivat hyväksyä. Silti lähentymistä on tapahtunut — porvarillisempaan suuntaan. Yhä suurempi osa työväestöstä on nykyään keskiluokkaisia munkin paistajia ja simanjuojia. Mutta vaikka lähentymistä onkin tapahtunut vappuperinteiden viettämisessä, voidaan vielä sanoa, että siinä missä siman juonti ja munkkien paisto nykyään yhdistävät, vapunvietolle annetut ideologiset merkitykset yhä erottavat suomalaisia.

Vapun sanoma ja merkitys eivät vanhene. Noin sata vuotta sitten sosialidemokraatit sitoutuivat ajamaan työväen omaa päivää kalenteriin, emmekä turhaan tänäänkään vietä työväenjuhlaa. Työväen vappu ei saa olla pelkkää totutun suorittamista: puheiden pitämistä, marssimista ja punalippujen heiluttelua. Työväen vapun juhlinnan tulee kummuta syvästä sitoutumisestamme epäkohtien poistamiseen. Nimittäin eivät perinteet meitä velvoita, vaan ihmisten usko ja luottamus siihen, että sosialidemokraatit parantavat yhteiskunnan epäkohtia ja seisovat sanojensa takana.

Hyvät kuulijat,

Vappu, jos mikä, on meille sosialidemokraateille tärkeä juhla, jossa yhdistyvät työväenliikkeen hienot perinteet tulevaisuuden suunnitelmiin ja toiveisiin. Niitä korostaa saapuva kevät, jossa on jo hitunen kesän tuntua. Haluan ajatella, että juuri tänä vappuna tämä kesän tuntu on tarttumassa niin työväenliikkeeseen kuin Suomeen ja Eurooppaankin.

Alkavan kuun lopulla käydään erittäin tärkeät vaalit, Euroopan parlamentin vaalit. Kuten kaikki tiedämme, huomattava osa Suomessakin säädettävästä ja sovellettavasta lainsäädännöstä pohjaa EU-päätöksentekoon. Siksi nämä vaalit ovat erityisen tärkeät. Niissä luodaan pohja niille olosuhteille, joissa kotimaan politiikkaa teemme. Puitteet omalle kotoiselle työllemme tulevat hyvin usein nimenomaan Euroopasta.

Paitsi että lainsäädäntötyö on monin paikoin eurooppalaistunut ja kansainvälistynyt, niin on käynyt myös politiikan sisällöille ja meihin vaikuttaville voimille. Ilmastonmuutos, globalisaatio, teknologinen murros joka vaikuttaa maailmanmarkkinoihin ja sitä kautta myös voimakkaasti meidän vientivetoiseen kansantalouteemme, ovat kaikki luonteeltaan rajat ylittäviä ilmiöitä. Siksi niihin voidaan myös vaikuttaa vain rajat ylittävässä yhteistyössä. Siis Euroopan unionissa ja sen toiminnan kautta.

Tulevissa vaaleissa myös näillä kulmilla tulee liikkumaan monenlaisia tyhjänpuhujia. Henkilöitä, jotka kertovat tarinoita suomalaisista terveyskeskuksista raahatuista rahasäkeistä, joiden kohde on loputonta siestaansa viettävä kreikkalainen. Henkilöitä, joiden ratkaisu maailman muutokseen on valojen sammuttaminen, rajojen sulkeminen ja vieraalta näyttävien ihmisten vihaaminen. Ja jotka myyvät illuusiota menneeseen maailmaan palaamisesta, Suomesta maailman myrskyistä vapaana Impivaarana joka voisi tuudittautua omaan tyytyväisyyteensä.

Nämä tarinat ovat kuitenkin, kuten kaikki tiedämme, epätosia. Populistien vastaus maailman haasteisiin, silmien, korvien ja myös suun sulkeminen, pudottaisi Suomen lopullisesti sivurooliin niillä näyttämöillä, joissa Suomeakin koskevista asioista päätetään. Samaan aikaan se tarkoittaisi kasvavia vaikeuksia tuotteidemme ja palveluidemme viennille ja siten työllisyydelle ja hyvinvoinnille.

Siksi meidän valintamme on oltava Eurooppa ja eurooppalainen yhteistyö. Ilman sitä olisimme lastu laineilla, köyhtyvä Euroopan syrjäkylä, josta nuorimmat ja ketterimmät ajautuisivat niille Euroopan siirtotyömaille, joista työväenlauluissa jo vuosikymmeniä sitten laulettiin.

Mutta, hyvät toverit, tämä ei tarkoita sitä, etteikö Euroopan suuntaa pitäisi muuttaa.

On kuitenkin toivottava, että kansan muisti on pitkä. Tulee mieleeni Abraham Lincolnin viisaat sanat:

”Joitakuita voi huijata kaiken aikaa, kaikkia voi huijata jonkin aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.”

Harva huomaa, että Euroopan suunta on oikeiston valitsema. Oikeisto on pitänyt valtaa niin Euroopan parlamentissa kuin keskeisissä jäsenvaltioissa jo toistakymmentä vuotta. Ja mikä on ollut tulos? Pitkittynyttä taantumaa, heikkoja kasvulukuja koko mantereella, sosiaalista pahoinvointia ja taloudellista romahdusta Etelä-Euroopassa, kestävyysvajetta ja populismin nousua Pohjois-Euroopassa. Näin ei voi jatkua. Eurooppalainen projekti ei kestä oikeiston valtakauden jatkoa. Jotta EU voi uudelleen ansaita sen roolin, joka sillä sodan jälkeen pitkään oli, sen on nostettava kärkeen sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tämä on Euroopan sosialidemokraattien viesti tulevissa EU-vaaleissa.

Hyvät kuulijat, arvoisa vapun juhlaväki.

Kotimaan kamaralla viimeinen vuosi on ollut hurja. Hallitus on kamppaillut kestävyysvajeen sekä pitkittyneen kansainvälisen taantuman parissa, pyrkien vaikeaan yhdistelmään: sopeuttamaan julkisia menoja tavalla, joka ei lisää eriarvoisuutta ja pystyy tukemaan kasvua.

Kaikki eivät ole vauhdissa pysyneet. Vasemmistoliitto valitsi katsomoon siirtymisen. Pääministeri heitti pyyhkeen kehään. Onkin hyvä muistaa, että viimeinen pääministeri, joka on palvellut kansaa täyden kauden, on sosialidemokraattien Paavo Lipponen. Häntä seuranneet oikeistojohtajat ovat järjestään joko kaatuneet tai jättäneet leikin kesken.

Sosialidemokraatit ovat kuitenkin halunneet pysyä rivissä ja ottaa vastuuta maan asioiden hoitamisesta. Me olemme toimineet näin, koska olemme pitäneet tärkeänä sitä periaatetta että vaikuttamaan on pyrittävä aina, kun siihen on mahdollisuus. Kaikki muu, vastuun pakoilu tai suunsoitto ilman tarkoitustakaan vaikuttaa asioihin, olisi työväenliikkeen parhaiden perinteiden vastaista.

Vaikka ajat ovat olleet erityisesti taloudellisesti vaikeat, olemme saaneet asioita myös aikaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana on saatettu voimaan useita tärkeitä uudistuksia. Työmarkkinoille on palautettu sopimisen kulttuuri kahden erittäin laajan tuloratkaisun myötä. Perusturvaa on parannettu tuntuvimmilla korotuksilla mies- tai jopa naismuistiin. Tuloerot ovat erityisesti veroratkaisujen myötä kaventuneet – ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Olemme toteuttaneet nuorisotakuun, vanhuspalvelulain, saavuttaneet läpimurron sote-uudistuksen osalta, pienentäneet koulujen opetusryhmiä ennätyssummilla ja turvanneet Suomen saatavia Kreikasta vakuusratkaisun avulla. Harmaata taloutta on torjuttu tehokkaasti, viimeisten uutisten mukaan verotulot ovat lisääntyneet jopa miljardilla eurolla tämän hallituksen aikana aloitettujen toimenpiteiden ansiosta.

Edellä olen luetellut monia syitä, miksi sosialidemokraatteja on tarvittu tässä hallituksessa. Siksi on syytä olla rehellinen ja todeta, että tällä hallituskaudella kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä. Hallitus on tehnyt virheitä ja epäonnistunut. Myös SDP on tehnyt virheitä ja epäonnistunut. Jatkossa on yksiselitteisesti onnistuttava paremmin ja parannettava juoksua. Työ on myös edelleen kesken.

Hyvät kuulijat,

En olisi opetusministeri, ellen puhuisi teille myös koulutuksesta. Tässä ajassa keskitytetään paljon Suomen talouskasvun parantamiseen ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Minusta paras tapa tehdä niin, on ottaa opiksi Henry Fordin viisaista sanoista.

”Maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta.”

Tämän vuoksi koulutus on tärkeää. Paras perintö tulevalle sukupolvelle jätettäväksi ei suinkaan ole kesämökki tai omakotitalo tai kasa rahaa, vaan hyvä koulutus. Se lisää yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointia eniten. Tämän vuoksi haluan puhua teille kahdesta isosta koulutuspoliittisesta uudistuksesta, johon me sosialidemokraatit uskomme.

Ensinnäkin tulen huolehtimaan viimeiseen naiseen, että oppivelvollisuutta pidennetään. Meillä on jo 100000 nuorta, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Sillä ei jatkossa pärjää, koska yhteiskunnassa ei ole enää piian paikkoja, ei apumiehiä tai juoksutyttöjä. Oppivelvollisuuden pidentämisen jälkeen 16-vuotiaat jatkavat tulevaisuudessa lähes sataprosenttisesti koulunpenkillä hankkimalla pitkällä juoksulla itsellensä tutkinnon joko lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta. Me sosialidemokraatit olemme tehneet paljon töitä hallituksessa, jotta oppivelvollisuutta pidennetään ja tulemme viemään uudistuksen läpi.

Toiseksi on hyvä pysähtyä hetkeksi peruskoulutyön äärelle. Peruskoulu on yksi sosialidemokraattien suurimmista saavutuksista, joita olemme saanneet aikaan. Suomi on paistatellut kansainvälisten tutkimusten kärjessä nyt kymmenen vuotta. Mutta trendimme on alkanut viime vuosina heikentyä. Olemme edelleen hyviä, Euroopan parhaita, mutta tulokset ovat huonontuneet. Lasten ja nuorten oppimistulokset ovat laskussa. En silti jaksa uskoa, että nuoremme olisivat vähemmän fiksuja kuin aikaisemmat sukupolvet. Peruskoulu on tienhaarassa: joko pystymme tarjoamaan yhtä hyvän perinnön tulevallakin sukupolvelle kuin meille aiemmin peruskouun käyneille tai sitten emme.

Peruskoulu kaipaa remonttia myös siksi, että on yksinkertaisesti epäoikeudenmukaista ja väärin, mikäli voimme ennustaa lapsen opintomenestyksen, ja sitä kautta tulevan urapolun ja elämäntarinan sillä perusteella millaisesta perheestä hän elämäänsä ponnistaa. Suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskuntamallin peruskallio, peruskoulu, on viime vuosikymmeninä kyennyt tasoittamaan näitä lähtökohtia mutta nyt olemme tienhaarassa. Tällaisenaan koulu ei enää pysty tähän työhön.

Oppimistulosten lasku osoittaa, että koulutyötä on uudistettava motivaatiota tukevaan suuntaan. Lasten ja nuorten koulua kohtaan osoittamat positiiviset asenteet ovat alkaneet vähentyä, kuten heidän vanhempiensakin. Mutta parempaa oppimisen paikkaa yhteiskunnassa ei ole kuin koulu.

Mikäli peruskoulua ei uudisteta, on edessä takuuvarma paluu luokkayhteiskuntaan, joka hukkaa jäsentensä potentiaalin ja joka ei anna jokaiselle reiluja mahdollisuuksia. Ja sellaista maailmaa on sosialidemokraattien mahdoton hyväksyä.

Hyvät kuulijat,

Vapun ollessa työn ja tulevaisuuden juhla, haluan puhua teille vielä nimenomaan tulevaisuudesta ja työstä.

Haluan haastaa hieman suomalaista oikeistoa ja työnantajia. Oikeiston ja liian monien työnantajien väite suomalaisen työn kilpailukyvyttömyydestä sen hinnan vuoksi on maallemme kalliiksi käyvä illuusio. Kun faktoja katsotaan silmiin, käy selväksi että suomalaisen työn tuottavuus on monia keskeisiä verrokkimaitamme korkeammalla tasolla.

Samaan aikaan on huomioitava, että me emme milloinkaan voi voittaa hintakilpailua. Siihen syynä on jo maamme pieni koko ja syrjäinen sijainti. Jos halutaan tuottaa huonoa halvalla lähellä markkinoita, Suomi ei ole silloin valintana.

Me voimme sen sijaan tarjota sellaisen ympäristön, jossa ammattitaitoiset ja osaavat työntekijät luovat uutta arvoa, ensiluokkaisia tuotteita ja palveluita vaativimpaankin makuun. Jossa asiat toimivat, laatuun voi luottaa ja liiketoiminta on helppoa ja turvallista sekä käynnistää että pitää käynnissä ja laajentaa.

Kun ihmisiltä näinä päivinä kysytään, mikä saa heidät innostumaan työstä, tekemään parhaansa ja ylittämään itsensä työssä, saa vastaukseksi kokemuksen merkityksellisyydestä, arvostuksesta ja kunnioituksesta. Onkin siis selvää, että mikäli työelämä ei kunnioita työn tekijöitä, se ei saa heistä irti sitä parasta mitä heillä olisi antaa.

Työelämässä ja myös kilpailukykyisen liiketoiminnan luomisessa onkin otettava uudelleen keskiöön ihminen. Se tarkoittaa reilua palkkaa reilusta työstä, mutta myös henkisen hyvinvoinnin ulottuvuuden varmistamista kaikessa työssä. Se tarkoittaa mahdollisuutta pitää osaamisestaan huolta ja kehittyä jatkuvasti paremmaksi siinä mitä tekee.

Onkin toivottavaa, että työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluissa osataan kiinnittää huomio kaikkein oleellisimpaan kysymykseen: työssä jaksamiseen. SDP on vastustanut eläkeiän kaavamaista pakkonostoa, koska emme ole nähneet miten kyseinen temppu vaikuttaisi kahteen suurimpaan ongelmaan, jotka aiheuttavat paitsi inhimillistä hätää, myös kestävyysvajetta. Nimittäin työttömyyteen tai työkyvyttömyyteen, jotka aiheuttavat miljardilaskun yhteiskunnalle jokaisena vuonna.

En ymmärrä niitä ajattelijoita, jotka tyrkyttävä joka paikassa eläkeiän nostoa. Eläkeiän nostaminen ei tuo ainuttakaan uutta työpaikkaa tai vähennä sairastumisia tai työkyvyn menetyksiä. Ja juuri näihin ongelmiin on päästävä kiinni. Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että eläkeneuvotteluissa keskitytään nimenomaan näihin kysymyksiin ja haetaan ratkaisuja näihin todellisiin ongelmiin, temppujen sijasta.

Hyvät kuulijat,

On turha vieläkään kuvitella, että maailma on jo valmis. Uskon vahvasti, että jokaisella sukupolvella on kova tahto ja halu rakentaa sittenkin jotakin suurta, josta tulevat sukupolvetkin voivat olla ylpeitä. Se on oikeudenmukaisempaa työn Suomea. Ihmisten tarpeet ja toiveet on alettava ottaa politiikassa vakavasti. Me emme saa uskoa vaihtoehdottomuuteen ja osattomuuteen vaan muutokseen ja maailman parantamiseen. Isänmaata pitää kehittää sopimalla – ei repimällä. Suomi tarvitsee sosialidemokratiaa – todellisia tekoja työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Nyt jos koskaan voimme näyttää, että vaikeina aikoina meitä sosialidemokraatteja tarvitaan.

Ei kommentteja.

Vastaa