Yhden totuuden näkökulmasta

Kemijärveläiset osoittivat maanantaina eduskunnan edessä päättäjille, miten tavallisesta ihmisestä näyttää globaalin talouden myllerryksessä tulleen lähinnä taloudellinen taakka, minimoitavissa oleva kiusallinen ylijäämä. Maailmasta on tullut vaihtoehdoton ja kerrallaan voi vallita vain yksi totuus. Kun suuryritys päättää potkia pellolle pari tuhatta ihmistä, vedotaan yleensä Stora Enson toimitusjohtaja Karvosen tavoin siihen, että “yrityksellä ei ole muuttuvassa markkinatilanteessa vaihtoehtoja“. Valtion omistajapolitiikasta vastaava ministeri Häkämies lähti vauhdilla tueksi levittelemällä käsiään todeten, että “valtiolla ei ole eväitä puuttua Stora Enson päätökseen sellun ja paperin valmistuksen vähentämisestä Suomessa”. Pääministeri Vanhanen kunnostautui laitahyökkääjänä: “pörssiyhtiöiden tekemisiin ei voi puuttua” ja ”edes kannattavien tehtaiden lopettamiseen ei voi vaikuttaa”. Globalisaatio sinällään ei edellytä tiettyjä totuuksia, vaan päinvastoin mahdollistaa monet vaihtoehdot. On kansallisten päättäjien poliittinen valinta, mitä globalisaation mahdollisista mekanismeista halutaan pönkittää ja miksi.

Vaihtoehtoja yhden totuuden talouspolitiikalle ja politiikalle on olemassa niin kansallisesti, kansainvälisesti kuin globaalisti. Onneksi historia osoittaa, miten yllättäen ja nopeasti totuudet vaihtuvat uusiin. Me olemme yhden totuuden uhreja vain niin kauan, kun porvarihallitus toteuttaa sitä ainoaa ”oikeaa” käsienlevittelyn politiikkaa ja me kansalaiset suostumme arvioimaan “globaalia maailmaa” ja “kvartaalitaloutta” vain tarjotusta yhden totuuden näkökulmasta. Tämän päivän maailmantalouden uhrit ovat yhden totuuden uhreja.

Ei kommentteja.

Vastaa