Juhlapuhe Porin yliopistokeskuksen 10-vuotisjuhlissa

Hyvät Porin yliopistokeskuksen 10-vuotista taivalta juhlivat,

Aloitan menemällä ajassa runsaat kymmenen vuotta taaksepäin. Silloin korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden vahvistaminen oli tavoitteena silloisen opetusministeriön kansliapäällikkö Markku Linnan johdolla toimineessa työryhmässä. Työryhmä esitti eräiden yliopistottomien paikkakuntien hajanaisen yliopistollisen toiminnan kokoamista yhteisen strategisesti johdetun sateenvarjon alla. Näin luotiin pohja yliopistokeskustoiminnalle kuudella paikkakunnalla, eli Porissa, Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä ja Seinäjoella. Ei myöskään ole väärin sanoa, että Pori on monessa suhteessa ollut edelläkävijä yliopistokeskustoiminnan kehittämistyössä.

Yliopistokeskukset ovat emoyliopistoja joustavampi konsepti vastata työelämän ja yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin. Keskukset tarjoavat yliopistoille mahdollisuuden kokeilla sellaisia uusia toimintamalleja ja -rakenteita, jotka eivät perinteisen yliopiston toimintaan suoraan istu. Kun minulta tässä juhlatilaisuudessa on toivottu ajatuksia yliopistokeskusten kehittämisnäkymistä, niin tuon esiin joitain ajatuksia, joita yliopistokeskustoimijat toivoakseni innovoivat ja jalostavat kehityspoluiksi tulevaisuuteen.

Hyvät kuulijat,

Suomalainen yhteiskunta elää suurta muutoksen aikaa. Väestö vanhenee ja nuorisoikäluokat pienenevät. Väestön vanhetessa palvelujen tarve kasvaa, mutta samanaikaisesti palvelujen rahoituspohja kapenee. Tämä edellyttää muutoksia niin työelämässä kuin palvelurakenteissa, johon keskusteluun korkeakouluväkikin on osallistunut ja voisi osallistua vahvemminkin.

Koulutusrakenteiden muutoksella koulutustarjontaa sopeutetaan pienenevien nuorisoikäluokkien määrään ja samalla pyritään ohjaamaan koulutustarjontaa mahdollisimman paljon työelämäntarvetta koskevien ennakointien mukaisesti. Ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa on jo sopeutettu opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksillä vuodesta 2013. Yliopistosektorilla vastaavankaltaista muutosta ei ole ollut. Vaikka koulutustarjonnan vähennys näyttää suurelta, niin tosiasiallisesti pienenevien nuorisoikäluokkien koulutusmahdollisuudet paranevat koko maassa. Kun lisäksi ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkojen vähennyksiä loivennettiin, niin uskon, että nuorten yhteiskuntatakuulle asetetut tavoitteet saavutetaan.

Toinen käynnissä oleva muutostrendi on globalisoituminen. Alueiden kilpailukyky ja hyvinvointi ovat yhä enemmän riippuvaisia niiden kansainvälisestä kilpailukyvystä. Suomalaisen kilpailukyvyn parantaminen edellyttää lähivuosina osaamisen laadun parantamista, vaikuttavuuden vahvistamista sekä kansainvälistymistä. Kansainvälinen innovaatiojärjestelmämme arviointi vuodelta 2011 kertoo, että tämä edellyttää korkeakouluverkon tiivistämistä, korkeakoulusektorien työnjaon selkeyttämistä ja korkeakoulujen tiivistyvää yhteistyötä innovaatiojärjestelmän eri toimijoiden kanssa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Korkeakoulujen mahdollisuudet reagoida yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin edellyttävät reagointikykyä, joka voi toteutua vain riittävän taloudellisen ja hallinnollisen autonomian puitteissa. Tässä tarkoituksessa toteutettiin yliopistouudistus ja parhaillaan valmistellaan ammattikorkeakoulu-uudistusta. Joustavuutta ja reagointiherkkyyttä parannetaan myös korkeakoulujen nykyistä joustavammalla koulutusvastuiden uudistamisella.

Korkeakouluverkon tiivistämisen tavoitteena ei ole pelkästään koulutustarjonnan sopeuttaminen ikäluokkakehitykseen, vaan tämän rinnalla tavoitteena on muodostaa riittävän vahvoja korkeakouluyksiköitä, joilla on edellytykset laadukkaaseen koulutus- ja tutkimustoimintaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Samalla halutaan turvata myös kaikille opiskelijoille laadukkaat opiskelumahdollisuudet ja koulutuspalvelut. Tällaiset vahvat korkeakoulukokonaisuudet herättävät myös kansainvälistä kiinnostusta niin opiskelijoiden, opettajien kuin tutkijoiden rekrytointinäkökulmasta vahvistaen korkeakoulujemme asemaa kansainvälisessä koulutus- ja tutkimuskentässä.

Yliopistokeskuspaikkakunnilla, joilla osaamisresurssit kuitenkin ovat rajalliset, on tarkoituksenmukaista suosia yhteisiä kampusrakenteita, joissa korkeakouluväki ja innovaatiojärjestelmän muut keskeiset toimijat kohtaavat päivittäin ja voivat verkostoitua. Yhteistyön avulla voidaan myös rakentaa kampuksille ajanmukainen, yhteinen infrastruktuuri. Voin ilolla todeta, että tässäkin suhteessa Porissa ollaan tekemässä merkittäviä, oikeansuuntaisia muutoksia.

Kansainvälisestä talouskehityksestä ja julkisen rahoituksen kestävyysvajeesta johtuen joudutaan korkeakoulujen kehittämistä Suomessa tekemään vähenevässä rahoituskehityksessä. Tämä edellyttää, että korkeakoulujen tulee panostaa profiiliensa ja painoalojensa sekä niitä tukevan yhteistyön vahvistamiseen. Myös alueiden sitoutuminen yliopistokeskusten toimintaan niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti on tärkeää keskinäisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Esimerkiksi yhteistyö yritysten kanssa lisää paitsi sisällöllistä vuorovaikutusta myös nopeuttaa osaamisen siirtymistä työelämään. Tätä tarkoitusta palvelevat osaltaan myös muut yhteistyörakenteet kuten esimerkiksi käynnissä olevat kasvusopimus- ja innovaatiokeskittymäohjelmat. On tärkeää, että tämänkaltaisista ohjelmista ei muodostu pelkästään lyhytkestoisia hankeaparaatteja, vaan niillä voitaisiin tukea alueiden ja korkeakoulujen pitkäjänteistä kehittämistoimintaa.

Arvoisat juhlavieraat,

Tunnette varmasti hyvin käynnissä olevat kehitystrendit eri alueillanne. Yliopistokeskukset toimivat paikkakunnilla, joiden taustat ovat osin yhteisiä, osin hyvinkin erilaisia. Myös niiden toimintaympäristöt vaihtelevat suuresti niin elinkeinorakenteen, väestökehityksen kuin innovaatioympäristöjen osalta. Varmasti yhteinen kysymys on kuitenkin se, mikä tulee olemaan yliopistokeskusten rooli korkeakoulukentässä.

Alkuvaiheessa yliopistokeskuksissa toteutettiin erityisesti rakennerahastovaroin monia maisteri- ja muuntokoulutusohjelmia, joilla tuotettiin alueille työelämän tarvitsemaa osaamista. 2000-luvun puolivälissä opetusministeriö linjasi, että yliopistokeskusten roolia alueen aikuiskoulutuksen resurssi- ja koordinointikeskuksina tulee vahvistaa. Tämä merkitsi kehittämisen painopisteen siirtämistä tutkintoon johtavasta koulutuksesta aikuiskoulutukseen. Myös aluetta palvelevaa tutkimustoimintaa haluttiin vahvistaa korostaen samalla tiivistä yhteyttää emoyliopistojen koulutus- ja tutkimustoimintaan.

Yliopistouudistuksen yhteydessä arvioitiin omalla tavallaan yliopistokeskusten merkitystä yliopistojen toiminnassa. Yliopistothan päättivät autonomiansa puitteissa yhteistyörakenteistaan ja siten myös osallistumisestaan yliopistokeskusten toimintaan. Yliopistokeskukset olivat vakiinnuttaneet asemansa yliopistojen alueellisessa toiminnassa ja kaikki kuusi keskusta jatkavat toimintaansa. Yliopistokeskusten toiminta on huomioitu myös yliopistojen rahoitusmallissa, jossa niiden koordinointi- ja kehittämistehtäviä koskeva rahoitus on sisällytetty osaksi yliopistojen valtakunnallisia tehtäviä. Näin rahoitus kuuluu myös yliopistoindeksin piiriin.

Edellä kertomani muutostrendit edellyttävät kuitenkin yliopistokeskuksilta nykyistä vahvempaa reagointiherkkyyttä käynnissä olevaan työelämän muutoskehitykseen alueilla. Erityisesti yhteistyötä alueen ammattikorkeakoulun kanssa tulee tiivistää. Työelämässä on käynnissä suuri murros, jonka myötä koulutetun väestön osaamista tulee voida päivittää jatkuvasti, väestöä tulee voida kouluttaa uudenlaisiin työtehtäviin ja työelämän kehitystä tulee voida tukea laadukkaalla, alueiden tarpeita palvelevalla tutkimus- ja kehitystyöllä.

Työelämän muutoksen hallitsemiseksi tulee kehittää uudenlaista koulutustarjontaa, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden opiskella myös työelämässä ollen. Tulevaisuudessa meillä ei ole nykyiseen tapaan varaa pitää ihmisiä koulutuksessa ja poissa työelämästä. Työelämän muutokset edellyttävät, että ihmisille annetaan tutkintoon johtavassa koulutuksessa riittävät toiminnalliset ja sivistykselliset valmiudet työelämää varten. Tämä tapahtuu ottamalla opiskelijat tulevaisuudessa nykyistä laajempiin tutkintokokonaisuuksiin, joissa syventävä suuntautuminen hankitaan vasta tutkinnon suorittamisen loppuvaiheessa

Opetuksen järjestämistapoja tuleekin kehittää nykyistä joustavammaksi ja erilaiset kohderyhmät saavuttaviksi. Erityisesti aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista tulee vahvistaa niin, että koulutuspolut eivät muodostu tarpeettoman pitkiksi.  Kaikessa koulutuksessa on kehitettävä ja kokeiltava erilaisia, uusia toimintakonsepteja. Perimmäisenä viestinä on kuitenkin se, että osaaminen ja sen kehittäminen ovat huomattavasti tutkintoja suurempi kokonaisuus. Kun tutkinnon suorittaneita tulee jatkossa nopeammin ja nuorempina työelämään niin tarvitaan monipuolista lisä- ja täydennyskoulutusta, jolla voidaan tukea työuralla kehittymistä sen erilaisissa solmukohdissa. Kaikkea tärkeää osaamisen kehittämistä ei voida sisällyttää ainoastaan perustutkintoihin ja pelkästään valtion rahoitusvastuulle. Tämä on näkökulma, joka helposti unohtuu.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on omalta osaltaan vauhdittamassa tämän suuntaista kehitystä. Ministeriön työryhmäraportti ”monipuoliset ja sujuvat opintopolut” valmistui tammikuun 2013 lopussa linjaten erilaisia vaihtoehtoisia koulutuspolkuja, jotka ovat herättäneet niin myötäkaikua kuin kriittistä keskustelua. Kun yliopistokeskuksia muodostettiin, niin tavoitteena oli muodostaa ”kokeilualustoja”, joissa peruskorkeakouluja enemmän olisi edellytyksiä myös innovatiivisiin kokeiluihin. Kysynkin ovatko ne riittävässä määrin toimineet tämän tavoitteen mukaisesti vai voisiko yliopistokeskuksilla olla nykyistä vahvempi rooli alueilla vastattaessa äkillisen rakennemuutoksen haasteisiin ja koulutuksen kehittämishaasteisiin.

Hyvät kuulijat,

Yliopistokeskusten perustehtävänä on palvella alueensa tarpeita ammattikorkeakoulujen osaamista täydentävällä tavalla hyödyntäen samalla taustayliopistojensa koko osaamispotentiaalia sekä tiivistäen yhteistyötä alueen ammattikorkeakoulujen ja innovaatiojärjestelmän keskeisten toimijoiden kanssa. Satakunnan korkeakoululaitoksen neuvottelukunta luo osaltaan hyvät yhteiset puitteet osaamisen strategiselle kehittämiselle.

Työelämän kehittämistarpeet eri alueilla vaihtelevat suuresti. Perinteisesti tutuimpia ovat elinkeinoelämän kehittämistarpeet, mutta yhä enemmän korkeakouluilta odotetaan panostusta palvelujärjestelmien kehittämisessä tai vaikkapa luovan talouden edistämisessä. Lisäksi näihin kokonaisuuksiin kytkeytyvät monet läpileikkaavat asiat, kuten kansainvälistymisen vahvistaminen ja vihreä kasvu. On toivottavaa, että korkeakouluissa tunnistetaan riittävän hyvin näihin liittyvät tarpeet, jotta työelämämme voi tulevaisuudessa olla maailman parasta. Tässä kilpajuoksussa ei riitä, että pelkästään tunnistamme yhteiskunnan muutosajurit ja käynnissä olevat globaalit suuret haasteet. Meidän on pystyttävä myös muuttamaan omia toimintamallejamme niin, että ne tuottavat työllisyyttä, kilpailukykyä ja hyvinvointia niin alueellisesti kuin kansallisestikin.

Porin yliopistokeskuksen toiminta kuluneina vuosina on ollut tuloksellista. Vuonna 2009 toteutetussa kaikkien yliopistokeskusten arvioinnissa todetaan, että ”Porin yliopistokeskus osallistuu aktiivisesti alueelliseen kehittämistyöhön. Julkinen sektori ja yritykset käyttävät yliopistokeskuksen palveluja ja osallistuvat keskuksen tutkimus- ja opetustoimintaan. Satakunnan korkeakoululaitoksella ja Satakuntaliitolla on tärkeä osa alueellisen yhteistoiminnan kehittämisessä ja koordinoinnissa”. Uskon, että tämä tarjoaa hyvän ponnahduslaudan tulevaisuuteen.

Hyvä juhlaväki,

Vielä lopuksi haluan toivottaa Porin yliopistokeskuksen toimijoille ja toiminnoille menestystä alueensa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kehittäjänä sekä ihmisten henkisen pääoman kasvattajana.

(C) Maria Väkiparta
(C) Maria Väkiparta

Kommentit

Jätä kommentti