Kohti koulutuksen tasa-arvoa

Ylen toimittaja kysyi aamuhaastattelussa eilen istuuko edessäni onnellinen ministeri. Vastasin, että näin on asia. Vaikka jouduimme tekemään budjettineuvotteluissa todella vaikeita päätöksiä, on silti osattava iloita niistä osa-alueista, joilla päästiin tässä yhteiskunnassa tasa-arvoisemmalle tielle. Näin kävi omalla tontillani opetusministeriössä, kun kaksi isoa, nimenomaan meille sosialidemokraateille, tärkeää uudistusta saatiin budjettiin. Olen myös erittäin mielissäni ja yllättynyt siitä, että poliittista tahtoa tällaiseen koulutuspoliittista tasa-arvoa edistävään kokonaisuuteen lopulta löytyi.

Oppivelvollisuuden pidennys vuodella varmistaa, että kaikki nuoret jatkavat perusasteen jälkeisessä koulutuksessa, pääosin lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Jos näistä ei löydy sopivaa paikkaa on olemassa kymppiluokan tai työpajan vaihtoehdot. Pääasia, että jokin jatkopaikka löytyy. Tämä on merkittävä askel, koska nykyisin Suomessa jää joka vuosi tuhansia perusasteen päättäneitä nuoria vaille toisen asteen koulutuspaikkaa. Käytännön elämässä se näkyy niin, että he eivät sitten myöskään työllisty, eivätkä näin ollen tuo veroeurojakaan. Tutkimusten mukaan näiden nuorten tulevaisuusennuste työmarkkinoilla ja myös muutoin elämässä on valitettavan heikko. Varhainen syrjäytyminen koulutuksesta lyhentää työuria, lisää työttömyysriskiä ja altistaa elinikäiselle köyhyydelle. Pelkän perusasteen varassa olevan työura jää nykyään miehillä kuusi vuotta ja naisilla kymmenen vuotta lyhyemmäksi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneilla. Pelkän perusasteen koulutuksen varassa tehtäviä töitä ei työmarkkinoilla juuri ole. Siksi tämä uudistus on niin merkittävä.

Hallitus päätti myös esiopetuksen muuttamisesta velvoittavaksi. Tavoitteena on varmistaa koko ikäluokan osallistuminen laadukkaaseen esiopetukseen. Tavoitteena on kehittää esi- ja perusopetusta kaikille kuusi-vuotiaille yhteisenä, tasavertaiset edellytykset turvaavana opetuksena. Esiopetuksella varmistetaan laadukas opetuksen ja kasvatuksen jatkumo varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Tutkimukset osoittavat, että myöhempiä eroja oppimistuloksissa kavennetaan tehokkaimmin varhaisella vahvistamisella ja tuella. Nykyisellään noin kaksi prosenttia ikäluokasta ei osallistu esiopetukseen. Kaikkien lasten voidaan katsoa kuitenkin hyötyvän laadukkaasta esiopetuksesta. Koulutuksellisen tasa-arvon kannalta nykyisellään esiopetuksen ulkopuolelle jäävä kaksi prosenttia on kuitenkin erityisen huolen kohteena. Olen todella iloinen, että saan käynnistää lainsäädäntövalmistelun esiopetuksen velvoittavuudesta koko ikäluokalle.

Että ihan oikein tuo toimittaja luki kasvoiltani innostuksen ja ilon tunteet.

Kommentit

  1. Kun en ole lainkaan vakuuttunut edes siitä, että PISA mittaa oikeita asioita edustan niitä, joille kokemuksen perusteella on muodostunut käsitys peruskoulusta oppilaiden syrjäytymiseen johtavana polkuna. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/09/peruskoulu-suora-putki-syrjaytymiseen.html ja vaikkapa http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/03/peruskoululaisten-taidot-murenevat.html

    Siksi en oikein voi pitää voittona sitä, että entiseen epäonnistumiseen lisätään vielä yksi pakollinen vuosi. Katsonkin, että päätös ennemminkin hyödyttää opettajien ja kustantajien työllisyyttä. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/etujarjestot-kiittavat-kavereitaan.html

    Oppivelvollisuuden pidentämismahdollisuuksille tulee ilmeisesti loppu vasta sitten, kun lapsista tulee täysi-ikäisiä? Toiseen suuntaan edettäessä ihmetyttää, että osallistumista kunnalliseen päiväkotiin, ei vielä ole tehty pakottavaksi. Sekin lienee vain ajan kysymys?

    Kaikkien ihmisten ajaminen samaan muottiin ei palvele sen paremmin yhteiskuntaa kuin ihmisyyttä. Erilaisuudessa on yksilöidenkin keskeisin voima yhteiskuntien voimavarana. Tasapäisyys on pelottavaa.

Jätä kommentti