Puhe valtakunnallisilla lastentarhanopettajapäivillä 28.9.2013 Finlandia-talolla, Helsingissä

 Hyvät varhaiskasvatuksen ammattilaiset, Suomen tulevaisuuden tekijät!

Haluan heti alkuun ilmaista suuren kiitollisuuteni siitä, että saan olla paikalla tässä tilaisuudessa, ja puhutella tänne kokoontunutta väkeä, Suomen tulevaisuuden tekijöitä ja paljon vartijoita. Haluan kertoa miten paljon paitsi minä itse, myös koko valtiovalta arvostaa teitä ja sitä työtä mitä te teette lastemme parissa jokainen päivä. Ja haluan nyt keskustella kanssanne siitä, mihin suuntaan varhaiskasvatus Suomessa on kehittymässä.

Arvoisat kuulijat,

Vuoden 2013 alussa toteutettiin merkittävä muutos päivähoitopalveluiden hallinnossa. Hallituksen ohjelman mukaisesti päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirtyivät vuoden 2013 alussa sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriölle.  Pitkään käynnissä ollut keskustelu päivähoidon ja varhaiskasvatuksen hallinnollisesta asemasta valtionhallinnossa sai näin päätöksensä ja voimme ryhtyä päivähoidon kehittämiseen.

Hallinnonalan siirron myötä päivähoito ja varhaiskasvatus tulivat osaksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja niistä muodostuu toiminnallisesti, sisällöllisesti ja hallinnollisesti yhtenäinen kokonaisuus. Koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta voidaan nyt edistää aina päivähoidon varhaiskasvatuksesta alkaen, luonnollisesti kuitenkin niin että varhaiskasvatuksen eräs tärkeä tehtävä, syrjäytymisen ehkäisy, säilyy keskeisenä tavoitteena.

Toivonkin nyt, että tämä uudistus, yhdessä nyt valmistelussa olevan varhaiskasvatusta koskevan lain kanssa antaa meille sellaiset aikaa kestävät rakenteet joiden piirissä teidän tärkeä työnne, lasten hyvän lapsuuden sekä tasapainoisen kasvun, pääsee kehittymään ja että teidän ammattitaitonne pääsee täysimääräiseen käyttöön.

Hyvät kuulijat,

Varhaiskasvatuslain uudistamisen yhteydessä on tärkeää varmistaa päivähoidon tarjoamisen sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Pidän itse erittäin tärkeänä sitä, että päivähoidon maksuttomuus säilyy ja että hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassaan tekemä, myös kritisoitu, päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta toteutettiin tavalla joka ei aja erityisesti työttömyyttä kokeneiden perheiden lapsia pois yhdenvertaisten varhaiskasvatusmahdollisuuksien piiristä. Tämä oli mielestäni ensiarvoisen tärkeä kysymys.

Kuten alan ammattilaisina tiedätte, päivähoidon ja varhaiskasvatuksen merkitys lapsen kehitykselle on huomattava. Varhaiskasvatuksessa luodaan sitä perustaa, jolle lapsi luo persoonallisuuttaan, taitojaan, kykyjään ja arvopohjaansa. Laadukas varhaiskasvatus tukee lasta, lasten perheitä ja tasaa lasten välisiä eroja elämänmahdollisuuksissa.

Tähän viimeiseen kohtaan haluan hetkeksi pysähtyä.

Olen viime aikoina ollut erittäin huolestunut niistä tutkimustuloksista, jotka osoittavat koulujen välisten erojen olevan Suomessa nopeassa kasvussa. Alueiden välinen eriarvoistuminen alkaa näkyä kouluissa. Lasten oppimistulokset laskevat, koulutusmotivoituneet vanhemmat siirtävät lapsensa muualle lähikoulusta, joka kärsii huonosta maineesta, negatiivinen kierre alkaa toteuttaa itseään.

Tämän kehityksen siemenet, lasten aikaisin alkava eriarvoistuminen joka syö jokaiselle lapselle kuuluvaa täysimääräistä oikeutta kasvaa täyteen potentiaaliinsa, kylvetään jo varhaislapsuudessa. Kaikkien lasten kodit eivät kykene tarjoamaan kaikkea sitä tukea, virikettä tai antamaan sitä hoivaa, joka tasa-arvon kannalta olisi tärkeää.

Juuri tässä piilee mielestäni suomalaisen varhaiskasvatuksen ainutlaatuisen arvokas tehtävä. Päivähoito ja sen upeat ammattilaiset voivat tukea juuri näitä lapsia. Jotka muuten voisivat jäädä näkymättömiksi. Hiipua hiljaa, tai jäädä puhkeamatta kukkaan.

Tätä näkökulmaa tulisi mielestäni korostaa entistä enemmän varhaiskasvatuksesta keskusteltaessa. Sillä se, jos jokin, on tärkeää, rakentaa reilumpaa ja parempaa yhteiskuntaa ja toimii lapsen parhaaksi.

Hyvät kuulijat,

Koska tiedän miten tärkeää ja hyvää työtä suomalaisissa päiväkodeissa tehdään, olen ollut viime aikoina surullinen julkisen keskustelun sävyistä. Eduskunnassa käsiteltiin vain muutama päivä sitten Keskustan ja perussuomalaisten välikysymystä lasten kotihoidon tuen jakamiseen liittyvistä muutosesityksistä.

Liian monessa puheenvuorossa suomalaista päivähoitojärjestelmää arvosteltiin laitostamisesta, pidettiin lasten mahdollista nykyistä suurempaa siirtymistä palveluiden piiriin ongelmana sekä vaadittiin hoivavastuun palauttamista koteihin. Tämä, jos mikä, on mielestäni silmien sulkemista todellisuudelta sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisten tärkeän työn halventamista.

Kukaan ei ole esittänyt, eikä esitä, kotien hoivavastuun vähentämistä. Perhe on aina ykkönen eikä yhteiskunta voi eikä halua viedä kasvatusvastuuta vanhemmilta tai vanhemmalta. Mutta samaan aikaan tulisi ymmärtää, että varhaiskasvatus paitsi tukee perheitä heidän arjessaan, myös antaa lapsille ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Ystäviä, sosiaalisia taitoja, monipuolisia harrastuksia. Opettaa toimimaan ryhmässä, tapaamaan myös erilaisia ihmisiä.

Tätä viimeistä, ryhmässä toimimista ja erilaisuuden kohtaamista, haluaisin erityisesti painottaa. Aikana, jolloin sosiaaliset etäisyydet eri ihmisryhmien välillä uhkaavat kasvaa erityisesti taloudellisista syistä, kasvaa sellaisten yhteisöjen merkitys jossa lapset ja nuoret voivat kohdata toisensa tasavertaisina, yhtä arvokkaina, tekemässä asioita yhdessä.

Haluan, että suomalainen päiväkoti on se yhteisö, joka tuottaa Suomessa tätä yhteisöllisyyttä ja muistuttaa tulevia polvia jokaisen ihmisen yhdenvertaisuudesta ja yhtäläisestä arvosta. Ja uskon, että jokainen täällä oleva yhtyy tähän toiveeseeni ja haluaa tehdä työtä nimenomaan tämän tavoitteen eteen.

Arvoisat kuulijat,

Suomen taloudessa eletään haastavia aikoja eikä yksikään sektori ole välttynyt menosopeutuksilta. Vaikea taloustilanne on pakottanut meidät etsimään myös sellaisia säästökohteita, jotka eivät ole olleet mieluisia. Nostaisin esiin jo mainitsemani päivähoito-oikeuden rajaamisen. Tämä muutos tehtiin raskain sydämin, kuitenkin pyrkien varmistamaan sen, ettei kohtuutonta vahinkoa perheille ja ennen kaikkea lapsille, tapahdu.

Toinen kysymys, joka tulee koskettamaan myös varhaiskasvatusta, liittyy kuntien tehtävien arviointiin. Kun kuntien päivähoito kattoi vuonna 2012 lähes 211 000 lasta, on selvää että keskustelua normien tarkastelusta tai mahdollisista säästötoimista tullaan käymään myös varhaiskasvatuksen kentässä.

Tässä työssä kannustan teitä olemaan aktiivisia ja aloitteellisia. Pidän itse ministerinä tärkeänä, että kaikki muutokset, myös mahdolliset säästöpäätökset, toteutetaan tavalla joka ei vaaranna varhaiskasvatuksen tavoitteita, lasten välistä tasa-arvoa tai heikennä alan ammattilaisten mahdollisuuksia tehdä työtään hyvin. Mutta tähän tarvitaan apua. Niiden ihmisten apua, jotka tietävät parhaiten mitä todellisuudessa päiväkodeissa ja pihoilla tapahtuu. Teidän apuanne.

Toivon, että paitsi liitto, myös alan osaajat suoraan ovat aktiivisia, kertovat omia ajatuksiaan ja näkemyksiään ja osallistuvat keskusteluun. Lupaan kuuntelevan korvan, alttiin mielen ja hyvän tahdon.

Hyvät kuulijat,

Vaikka taloudellinen horisontti on ollut kirkkaampikin, tiedän Suomen ja suomalaisten kyllä selviävän ja kulkevan tulevaisuudessa kohti parempaa aikaa. Eivätkä taloudelliset ongelmat, syvätkään, ole syy jättää kehittämistyötä tekemättä.

Kuten jo todettua, varhaiskasvatuslain uudistus on tekeillä ja 30 vuotta odotettu uudistus tullaan toteuttamaan vielä tämän hallituksen aikana. Joustava hoitoraha, joka mahdollistaa entistä helpomman työn ja perhe-elämän yhdistämisen, tulee voimaan. Tämä on mielestäni tärkeä edistysaskel kohti sellaista työelämää, joka ymmärtää entistä paremmin perheiden tarpeita.

Pidän myös tärkeänä, että rakennepoliittisen ohjelman myötä esiopetus muuttuu velvoittavaksi. Laadukas esiopetus on kaikkien lasten perusoikeus ja erinomainen ennaltaehkäisevän kasvatustyön muoto. Hyötyjiin kuuluvat erityisesti kaikkein heikoimmista oloista tulevat lapset, aivan kuten koko varhaiskasvatuksessa.

Esiopetusta kehitetään nyt myös perustetyön kautta.  Valtioneuvosto antoi 28.6.2012 asetuksen perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. Asetuksessa määritellään tavoitteet esiopetukselle, perusopetukselle, lisäopetukselle sekä perusopetukseen valmistavalle opetukselle. Opetushallitus on käynnistänyt valtioneuvoston asetuksen pohjalta opetussuunnitelman perusteiden valmistelun. Esiopetuksen, perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä. Uusien opetussuunnitelman perusteiden pohjalta laaditut paikalliset opetussuunnitelmat tulee ottaa käyttöön 1.8.2016 alkaen.

Haluamme hallituksessa myös varmistaa sen, että teillä, varhaiskasvatuksen ammattilaisilla, on mahdollisuus osaamisenne jatkuvaan kehittämiseen sekä sen, että päivähoidon henkilöstötarve kyetään tyydyttämään. Tämän vuoksi on mm. päätetty siitä, että lastentarhanopettajien koulutusta on lisätty aiemmasta 370 vuosittaisesta aloittajasta 500 aloittajaan vuositasolla.

Arvoisat kuulijat, ammattilaiset

Haluan vielä kerran kiittää siitä, että minulle annettiin mahdollisuus osallistua tähän tilaisuuteen puhujan ominaisuudessa. Toivon, että olen osannut välittää teille sen suuren arvostuksen jota tunnen, ja jota koko hallitus tuntee, teidän tärkeää työtänne kohtaan.

Toivotan teille erittäin antoisia seminaaripäiviä, hyviä keskusteluita ja menestystä kaikessa toiminnassanne.

Kiitos.

Kommentit

    Jätä kommentti