Kunta-alan työmarkkinaseminaari Raumalla

Puheita

Hyvät seminaarin osanottajat!

Hallituksella on kohta takanaan toimintansa ensimmäinen vuosi. Tänä aikana siitä on jo muodostunut joukkue, joka pelaa ainakin samaan suuntaan. Vaikka hallitus on onnistunut välttämään sille povatut kotimaan politiikan karikot, se ei pysty omilla toimenpiteillään vaikuttamaan siihen, mitä muualla Euroopassa tapahtuu. Irlannin, Portugalin ja Kreikan jälkeen on yhteiselle unionin kassaluukulle ilmaantunut seuraava potilas, Espanja. Osa Espanjan pankeista on tolkuttoman kiinteistöbuumin jälkeen niin huonossa hapessa, etteivät ne selviä ilman ulkopuolelta saatavaa lisärahoitusta.

Vaikka nämä Euroopan unionin aputoimenpiteet tuntuvat meistä kuinka kohtuuttomilta ja meidän on vaikea hyväksyä niitä, on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että ottaessamme euron käyttöön, me myös sitouduimme yhteiseen vastuuseen ja velvollisuuksiin. Valitettavasti kaikki maat eivät ole ottaneet näitä velvollisuuksia riittävän vakavasti. On kuitenkin syytä uskoa, että kriisi myös muuttaa pysyvästi pelisääntöjä ja jatkossa kaikki yhteisen valuutan piirissä olevien valtioiden on pakko noudattaa sovittuja pelisääntöjä. Kaikkien on myös vastattava itse omista virheistään ja tarvittavista sopeutustoimenpiteistä.

Euroopan talouskriisi on jättänyt kotimaan asiat paljon vähäisemmälle huomiolle.  Asunto- ja viestintäministerin hallinnon aloilla on kuitenkin tehty jo tämän kuluneen vuoden aikana merkittäviä päätöksiä.

Asuntoministerinä olen laittanut kaiken tarmoni siihen, että kohtuuhintaisen asumisen tarjontaa voitaisiin lisätä maassamme. Pula edullisista, erityisesti pienistä vuokra-asunnoista kasvukeskusalueilla, voi muodostua pahimmillaan kasvun esteeksi. Valtio on tehnyt vuokrataloyhteisöille lainaehtoja koskevan ale -tarjouksen, joka mahdollistaa edullisten vuokra-asuntojen rakentamisen. Tätä lähtövuokratasoa merkittävästi alentavaa etua ei ole tarkoitettu omistajille vaan asukkaille. Panen toivoni siihen, että erityisesti kunnalliset vuokrataloyhteisöt panostavat uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen.

Työn alla on myös muita sellaisia asioita, jotka ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä niin kansalaisten kuin yhteisen asuntopolitiikan tavoitteita ajavien alan toimijoiden keskuudessa. Katsomme esim, millä tavalla Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n toiminta saataisiin vastaamaan paremmin nykyajan tarpeita. Samoin työn alla on se, miten valtion tuki palveluasuntojen rakentamisessa ohjautuisi kestävällä tavalla asukkaiden ja palvelujen järjestämisestä vastuussa olevan kunnan pidemmän aikavälin intressien mukaisesti.

Viestintäministerinä olin syksyllä vetämässä eduskuntaryhmien yhteistä hanketta YLE      -uudistukseksi. Aika monet taisivat silloin epäillä, että se on ministerille tekemätön paikka, mutta ryhmien yksimielinen esitys sieltä vain puserrettiin. Nyt lakiesitys pitäisi saada vielä eduskunnassa maalin ennen juhannusta.

Toinen iso, merkittävä päätös tehtiin, kun päätettiin huutokaupata seuraava matkapuhelimien käyttöön tuleva 800 –taajuusalue. Taajuudet ovat rajallinen resurssi ja ne ovat meidän yhteistä omaisuutta. Siksi on kohtuullista, että yhteiskuntakin saa oman siivunsa taajuusalueen luovuttamisesta operaattoreiden käyttöön. Huutokauppaehdot ovat myös sellaiset, että operaattoreiden on rakennettava verkkonsa muutamassa vuodessa kattamaan lähes koko väestön. Näin saamme valokaapeli- ja lankaverkon rinnalle uuden langattoman verkon, jonka avulla kansalaiset voivat hoitaa laajakaistayhteytensä.

Kolmantena asiana haluaisin nostaa esille vielä Sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Pelkistäen ohjelma koskee maanpäällisen televisio- ja radiotoiminnan tulevaisuutta. Vaikka teknologisten muutosten vauhti sähköisessä viestinnässä vain kiihtyy, ohjelmassa lähdetään siitä, että katsojilla on oltava oikeus katsoa nykyisillä digitelevisioilla maanpäällisiä tv-ohjelmia  tarvittaessa vielä lähes 15 vuoden ajan.  HD -laitteet yleistyvät kuitenkin kovaa vauhtia, jonka vuoksi on syytä tehdä välitarkastelu vuosikymmenen lopussa.

Maailma ei ole kuitenkaan tullut valmiiksi yhdessä vuodessa. Talkoot jatkuvat keskeytyksettä. Uudet energiamääräykset, rakennuslain arviointi, kaavoituspäätökset ja tuulivoiman edistäminen ovat esimerkkejä asuntopolitiikan haasteista.

Viestintäpolitiikassa panostamme jatkossa voimakkaasti ITC -sektorin toimintaedellytyksiin. Meidän on siirryttävä raudantekijöistä palvelujen ja sovellusten tekijöiksi. Palvelut siirtyvät enenevässä määrin pilveen, mikä helpottaa niin palvelujen tarjoajien kynnystä päästä globaaleille markkinoille kuin kuluttajille entistä räätälöidympää ja edullisempaa tarjontaa. Valtion voi omalta osaltaan edesauttaa kehitystä vapauttamalla julkisen tiedon ja laatimalla eri hallinnonaloille omat älystrategiansa, jotka perustuvat ITC:n hyväksikäyttöön.

Hyvät kuulijat,

Kunta-ala elää tällä hetkellä melkoisen myllerryksen keskellä. Ainoa asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä, on se, että nykymeno ei voi enää jatkua. Tarvittavista lääkkeistä onkin sitten kovin erilaisia näkemyksiä. Hallitus on juuri pusertanut omat linjauksensa kuntauudistuksesta. Julkisuudessa on arvioitu, että linjaukset olivat kovin sosialidemokraattiset.

Me otimme lähtökohdaksi sen, että tarvitsemme vahvat peruskunnat, jotka pystyvät huolehtimaan palvelujen tarjoamisesta kuntalaisille.  Mutta uudistus voidaan tehdä vain yhteistyössä niiden kanssa, joita uudistus koskeekin eli kuntien kanssa. Pakko ei kuulu keinovalikoimaan, vaan luottamuksen rakentaminen ja yhteinen tahtotila. Ja aikataulun on oltava sellainen, että kunnilla on aidosti mahdollisuus ilmaista näkemyksensä uudistuksen eri vaiheista.

Luonnollisesti tarvitsemme myös yhteistä vastuuta kaikista kunnista ja siksi tarvitaan myös keinot, miten taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia autetaan löytämään niille sopivat kuntakumppanit. Jos näiden asioiden huomioon ottaminen kuntauudistusta linjattaessa katsotaan sosialidemokraattiseksi linjaukseksi, meillä ei ole mitään sitä vastaan.

Tämän seminaarin teemana on Kunta-alan työmarkkinat. Järjestäjät toivoivat, että käsittelisin tätä aihetta erityisesti palkitsemisen näkökulmasta.

Palkitseminen on puhuttanut kansalaisia, tiedotusvälineitä ja poliitikkoja tämän kevään aikana runsaasti. Kysymys ei ole ollut koko henkilöstön palkitsemisesta, vaan yritysten  ylimmän johdon palkitsemisesta ja sitouttamisesta sekä hyvä veli -verkostoista. Samaan aikaan, kun keskeisimpien yritysten johtaja ovat olleet huolissaan Suomen kilpailukyvystä ja vaatineet palkkamalttia, omat palkitsemiskäytännöt eivät ole olleet missään suhteessa yleiseen linjaan ja käytännöt on yritetty pitää julkisuudelta visusti piilossa.

Suuret johtajat ovat toimineet niin kuin yhteiset arvot ja tavoitteet eivät koskisi heitä lainkaan. Samaan aikaan kun haetaan keinoja, miten työntekijöiden työuria voitaisiin pidentää, johtajat neuvottelevat itselleen eläkepaketteja, jotka mahdollistavat eläkkeellelähdön paljon aikaisemmin ja paremmin ehdoin. Tälle menolle on nyt saatava stoppi. Kainuulaista sanalaskua mukaillen voisi sanoa, että ”Tolkku se pitää olla kerjätessäkin.”

Valtion määräysvallassa olevissa yhtiöt voivat toimia tässä palkitsemisen kohtuullistamisessa esimerkkeinä. Arvostettu johtajuus edellyttää myös omaa, uskottavaa esimerkkiä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on esittänyt hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välisiä neuvotteluja yhteisestä ohjelmasta Suomelle pidemmän aikavälin kasvustrategiaksi. Hän haluaa yhteiseen pöytään myös palkitsemisjärjestelmät.

Urpilaisen arvioon on helppo yhtyä. Palkat ja palkitseminen ovat yritysten sisäisiä asioita, mutta kun niissä epäonnistutaan, ulottuvat seuraukset muualle yhteiskuntaan. Epäluottamuksen kasvu haittaa kaikkia. On tärkeää, että kaikki työyhteisön jäsenet kokevat palkitsemisen reiluksi. Tästä syystä meidän pitäisi yhteisessä pöydässä myös lähteä kohtuullistamaan palkitsemisjärjestelmiä.

Hyvä ohje palkitsemiseen lienee edelleen vanhan partakallen talousviisaus: ”Kukin kykyjensä mukaan ja kullekin ansioidensa mukaan.”

Työ on ihmisen perusoikeus, mutta se on myös velvollisuus, jotta pystymme huolehtimaan koko yhteiskunnan tarpeista. Palkkauksella on matalapalkka-aloilla suora yhteys perustoimeentulon turvaamiseen, mutta palkan merkitys vähenee tulojen kasvaessa.

Kilpailu työvoimasta tulee kovenemaan ja voittajia ovat ne työnantajat, jotka pystyvät tarjoamaan turvatun työsuhteen ja hyvän työilmapiirin. Siksi työviihtyvyys on jatkossa merkittävä tekijä kilpailussa työvoimasta. Työviihtyvyys koostuu monista osa-alueista kuten: selkeä työnkuva, mielekkäät tehtävät, palaute, hyvä työilmapiiri, hyvä esimiestyö, vapaa-aika ja työn pysyvyys.

Kuntasektorin suurin haaste palkitsemisjärjestelmiä kehitettäessä lienee se, että kunnat ovat varsin erilaisia niin kooltaan kuin toimintakulttuureiltaan. Ainakin aikaisemmin palkitsemisjärjestelmien kehittämisen vaikeutena on ollut mittaamiseen liittyvät vaikeudet ja pelko pärstäkertoimen vaikutuksesta. Ei myöskään ole kovin helppoa sovittaa yhteen taloudellista tehokkuutta ja toisaalta palvelun laatua.

Arvioinnin lähtökohdaksi onkin otettava se, että julkisten palvelujen tuloksellisuus sisältää monia erilaisia näkökulmia palvelujen laatuun, vaikuttavuuteen, niiden tuottamisen tapaan ja kustannuksiin. Kaikki julkiset palvelut edellyttävät yleensä ihmisten toimintaa, vaikka sähköisiä palveluja voidaankin enenevässä määrin käyttää inhimillisten palvelujen tukena ja täydentäjänä.

Oman erityispiirteensä kuntien toimintaan tuo myös poliittinen ohjaus. Kuntien palkitsemisjärjestelmiä kehitettäessä on otettava huomioon myös se poliittinen tahtotila, mihin suuntaan kuntaa ollaan kehittämässä. Mielestäni on aina tarkan harkinnan paikka, jos kunta vain lyhytnäköisten intressiensä vuoksi päättää luopua omasta palvelutuotannostaan. Oman palvelutoiminnan kehittäminen voi olla vaikeampi tie, mutta tuloksetkin ovat kestävämpiä.

Kunnan oma henkilöstö, valmisteleva viranomaiskoneisto ja poliittiset päättäjät voivat yhteistyössä edistää palvelujen tuloksellisuutta. Työhönsä motivoitunut, sitoutunut ja hyvinvoiva henkilöstö on tuloksellisuuden edistämisen paras työkalu. Osa yhteisin ponnistuksin saadusta hyödystä kuuluu henkilöstölle parempana palkitsemisena. Ja on myös muistettava, että palkitseminen on paljon laajempi käsite kuin palkka.

Kunnallisten palkitsemisjärjestelmien sisällöt monipuolistuvat ja saavat ympärilleen lisää elementtejä. Tähän asti on yleensä ollut tapana tarkistaa palkkoja ainoastaan silloin kun valtakunnallisessa työehtosopimuksessa määrätään. Palkantarkistuksissa on yleensä käytetty vain niitä euroja ja prosentteja, jotka on valtakunnallisiin työehtosopimuksiin kirjattu. Moderneihin palkitsemisjärjestelmiin kuitenkin kuuluu, että työnantajat käyttävät palkitsemiseen muutakin kuin vain sillä hetkellä voimassa olevaan sopimukseen kirjattuja minimejä.

Hyvä seminaariväki,

Kuntauudistuksen tavoitteenamme on saada maahamme elinvoimaiset kunnat. Tämä merkitsee myös kuntainliitoksia. Kokemus on osoittanut, että tällaisissa tilanteissa tulee paljon työtä palkkausjärjestelmien yhteensovittamisessa. Kuntainliitoksia suunniteltaessa on syytä muistaa pitää mukana tämäkin näkökulma. Jonakin päivänä monen eri kunnan palveluksessa ollutta henkilöstöä ryhdytään siirtämään yhden ja saman palkitsemisjärjestelmän piiriin. Tällöin syntyy hyvin suurella todennäköisyydellä ongelmia erilaisista palkitsemisen perusteista, erilaisista työn vaativuuden arviointijärjestelmistä ja erilaisista palkkatasoista. Kannustan kuntapäättäjiä varautumaan näiden haasteiden ratkomiseen hyvissä ajoin.

Palkitsemisjärjestelmien kehittämiseen sopivat samat neuvot kuin politiikkaankin: Neuvotteleminen ja sopiminen. Kukaan ei voi päättää asioista yksin.

Toivotan teille kaikille hyvää alkavaa kesää, lomailkaa ja levätkää. Työt jatkuvat syksyllä.