Puhe Koulukuraattorit-Skolkuratorer ry:n valtakunnallisilla koulutuspäivillä Helsingissä 19.9.2013

Puheita

Arvoisat osanottajat, hyvät kuulijat,

Kiitän lämpimästi järjestäjiä mahdollisuudesta tervehtiä tänne paikalle kokoontuneita ihmisiä, koulutuksen, osaamisen ja hyvinvoinnin etulinjan asiantuntijoita. Olen iloinen että saan vaihtaa tänään ajatuksia teidän kanssanne.

Kuten tiedämme, muodostaa koulutuksellinen tasa-arvo suomalaisen hyvinvoinnin perustan. Peruskoulua, ja koko suomalaista koulutusjärjestelmää rakennettaessa ja kehitettäessä on haluttu, että jokaisella tulee olla taustastaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa sivistyksellisesti täyteen mittaansa. On kuitenkin kysyttävä kykenemmekö tähän työhön tänä päivänä täysimääräisesti? Saavutammeko nämä suomalaiset ihanteet, joista koulutusjärjestelmäämme syystä ihaillaan?

Vastaukseni on, emme riittävän hyvin.

Erityisen huolestunut olen siitä, että koulujen väliset erot ovat olleet kasvussa erityisesti suurissa kaupungeissa.  Niissä oppimistulosten eriytyminen on liittynyt asuinalueiden kasvavaan eriytymiseen – sosioekonomisten erojen, sosiaalisten ongelmien ja köyhyyden keskittymiseen tietyille seuduille. Tämä hiipivä muutos uhkaa merkittävällä tavalla tuhansien suomalaisten lasten ja nuorten oikeutta yhdenvertaiseen asemaan yhteiskunnassa.

Erot koulujen, oppilaiden ja alueiden välillä liittyvät kiinteästi toisiinsa. Koulujen väliset erot eivät pääsääntöisesti johdu siitä, että opetus olisi toisissa kouluissa heikompaa kuin toisissa. Päinvastoin: usein juuri haasteellisilla alueilla työtään tekevät koulutuksen ammattilaiset venyvät uskomattomiin suorituksiin luodessaan menestystarinoita sellaisista tilanteista, jotka muissa olosuhteissa olisivat johtaneet syrjäytymiseen ja menetettyihin mahdollisuuksiin. Erojen taustalla ovat erot oppilaiden taustassa. Niin yksilöiden, koulujen kuin alueidenkin tasolla oppimistuloksia selittävät ympäristön alhainen koulutustaso, tulotaso ja maahanmuuttajuus. Kaikki sellaisia tekijöitä, jotka eivät meillä hyväksytyn tasa-arvokäsityksen mukaan saisi tuloksiin vaikuttaa.

Tähän ongelmaan onkin nyt haluttu puuttua. Keskeinen keino tilanteen parantamiseksi perusopetuksessa on koulujen toimintaympäristön huomioiminen niiden ohjauksessa ja rahoituksessa. Kuntauudistuksen yhteydessä uudistuu myös valtionosuusjärjestelmä ja tässä yhteydessä perusopetuksen rahoitusperusteisiin voidaan pureutua. Tavoitteena on, että perusopetuksen rahoitus perustuisi jatkossa nykyistä enemmän perusopetuksen toimintaympäristöä kuvaaviin indikaattoreihin, esimerkiksi kunnan maahanmuuttajien väestöosuuteen, aikuisväestön koulutustasoon sekä työttömyysasteeseen. Siis juuri näihin seikkoihin, jotka selittävät oppimistuloseroja. Näiden erojen huomioiminen rahoituksessa tasoittaa koulujen toimintamahdollisuuksia ja vahvistaa tasa-arvoa.

Hyvät kuulijat!

Hyvinvoinnin merkitys oppimiselle on ilmeinen.  Voimme mielestäni puhua koulu- tai oppimisen hyvinvoinnista aivan samalla tavalla kuin työhyvinvoinnista ja silloin ymmärrämme hyvinvoinnin merkityksen jo omistakin kokemuksista käsin.

Kuitenkin jo pidemmän aikaa on ollut tiedossa oppilas- ja opiskelijahuollon epäkohdat, jotka ovat herättäneet jopa oikeuskanslerin huomion. Niitä on nyt lähdetty korjaamaan, ja tulostakin syntyy, kiitos myös ja erityisesti tänne kokoontuneen joukon. Perusopetuksen näkökulmasta kouluterveydenhuoltopalvelujen osuus oppilashuollosta on kokonaisuudessaan parantunut, erityisesti terveydenhoitajien osalta. Lääkärien vajaus on edelleen suuri. Koulupsykologien ja koulukuraattorien vastaanotolle pääsy on helpottunut, mutta kehitystä tapahtuu hitaasti.

Palveluiden riittävyydessä on siis puutteita koko maassa ja oppilaiden oikeus näihin palveluihin ei toteudu tasapuolisesti maan eri osissa. Keskeisiä ongelmia ovat alueelliset ja kuntakohtaiset erot palveluiden saatavuudessa, epäyhtenäiset käytännöt sekä lainsäädännön pirstaleisuus. Oppilas- ja opiskelijahuollossa on nimenomaisesti kyse usean hallinnonalan toiminnallisesta kokonaisuudesta, jonka tavoitteena on luoda turvallinen oppimis- ja kouluympäristö huolehtimalla oppilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Oppilas- ja opiskelijahuollon saavutettavuuden turvaaminen edellyttää ennen muuta kuntien välistä yhteistyötä.

Nyt hallitus haluaa tarjota kaikille oppilaille ja opiskelijoille toimivat ja lainsäädännön edellyttämät opiskelu- ja terveydenhuollon palvelut.  Tavoitteena on alueellisen ja kuntakohtaisten erojen kaventaminen sekä suunnitelmallisuuden lisääminen koko opiskeluhuoltotyöhön. Eduskunnan käsittelyssä onkin yhtenäinen lakiesitys oppilas- ja opiskelijahuollosta sekä toinen lakiesitys, jossa hallitus esittää perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta koskevaan lainsäädäntöön muutoksia, joilla turvataan koulujen työrauha ja lisätään hyvinvointia sekä oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuutta. Toteutuessaan molemmat lait vahvistavat monella tavalla lasten ja nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta. Uskon, että myös tänne kokoontuneet alan ammattilaiset saavat lain voimaantulon myötä uusia mahdollisuuksia työhönsä ja työyhteisönsä kehittämiseen sekä oppilaiden hyvinvoinnin parantamiseen.

Hyvä yleisö,

Perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana on laadukas ja turvallinen lähikoulu. Kurinpito, säännöt ja valvonta muodostavat vain yhden osa-alueen moninaisista koulurauhaan vaikuttavista tekijöistä. Oppilaasta huolehtiminen, osallistuminen, vuorovaikutus sekä oppilaiden, opettajien ja vanhempien välinen luottamus ovat ne avaintekijät joilla viihtyisää ja rauhallista arkea kouluissa rakennetaan. Koulurauhaa voidaan merkittävästi lisätä juuri koulujen yhteisöllisyyttä ja oppilaiden osallistumista vahvistamalla.

Osana koulurauhan vahvistamista häiriökäyttäytymiseen puuttumisen keinovalikoimaa muutetaan aiempaa kasvatuksellisempaan ja ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Kasvatuskeskustelusta tulee uusi ja ensisijainen keino puuttua oppilaan häiritsevään ja epäasiallisen käyttäytymiseen. Jälki-istunnon toteuttamistavasta säädetään aiempaa tarkemmin, muun muassa kirjallisten ja suullisten tehtävien ja harjoitusten teettäminen tulee mahdolliseksi. Monien muiden uudistusten ohella merkittävintä on, että oppilas- ja opiskelijahuoltoa parannetaan nyt huomattavasti. Oppilas- ja opiskelijahuollossa siirretään painopiste ennaltaehkäisyyn. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden opiskeluhuollon palvelut paranevat.

Perusopetuksen lisäksi myös kaikkien lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijat saadaan kuraattori- ja psykologipalveluiden piiriin. Psykologin tai kuraattorin keskusteluun on päästävä laissa säädetyssä seitsemän päivän määräajassa. Kiireellisissä tapauksissa keskusteluun on päästävä samana tai seuraavana päivänä. Terveydenhoitajan työaika on järjestettävä siten, että vastaanotolle pääsee tarvittaessa myös ilman ajanvarausta.

Juuri tämä nopea pääsy jonkun aikuisen ammatti-ihmisen luokse on toki vain ensiaskel lapsen tai nuoren auttamisessa. Kuitenkin se voi olla ratkaiseva askel ongelmien kärjistyessä. Tällä hetkellä palvelujen riittämättömyyden takia esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiville ei pystytä antamaan tukea riittävästi ja tämä epäkohta olisi korjattava pikaisesti kuntoon. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki ei sitä yksin korjaa, vaan mukaan tarvitaan eri hallinnonalojen, erityisesti sosiaali- ja terveystoimen palveluiden lisäämistä nuorille.

Uuteen oppilas- ja opiskelijahuoltolakiesitykseen on koottu lainsäädännössä nyt hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset. Tavoitteena on siirtää painopiste nykyisestä yksilö- ja ongelmakeskeisestä toiminnasta yhteisölliseen ja ennaltaehkäisevään opiskeluhuoltoon ja tarjota oppilaille ja opiskelijoille matalan kynnyksen tukea hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseksi. Opiskeluhuoltoa järjestettäisiin sekä yhteisöllisenä että yksilöllisenä. Huoltajien, oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuutta on korostettu. Lain tavoitteena on lisätä myös opiskeluhuollon suunnitelmallisuutta.

Koulujen työrauhaa koskevien lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2014 ja oppilas- ja opiskelijahuoltolain elokuun alusta 2014.

Uskon, että teidän kuraattoreiden kannalta on erityisen tärkeää ja kiinnostavaa, että hallituksen esitys uudeksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi sisältää myös säännöksen kuraattoreiden kelpoisuusvaatimuksista. On erikoista, että niin tärkeä työ kuin teidän työnne ja ammattinne on lainsäädännössä jätetty niin yleisluonteisen kelpoisuutta koskevan maininnan varaan. Kuraattorin työ on vaativaa ja niin lasten ja nuorten kuin kuraattorin työtä tekevienkin kannalta on kohtuullista, että laissa säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin kuraattorin kelpoisuudesta.

Arvoisat kuulijat!

Koulukuraattorien työllä ja osaamisella on ollut ja tulee olemaan erittäin keskeinen merkitys oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointia vahvistettaessa.  Uuden lakiesityksen mukaan jatkossa siirrytään entistä enemmän ennaltaehkäisevään ja yhteisölliseen opiskeluhuoltoon. Nämä korostavat kuraattorien roolia aktiivisina toimijoina koulu- ja oppilaitosyhteisöjä kehitettäessä. Tässä on myös se kohta, missä teiltä, kuraattorit, odotetaan muutoksen ja uusien avausten tuomista kouluihin. Uskon ja toivon, että haluatte käyttää tämän mahdollisuuden täysimääräisesti hyväksi.

Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla halutaan muuttaa kouluissa ja oppilaitoksissa koko toimintakulttuuria niin, että se tukee kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on myös oppimisympäristön kehittämistä terveelliseksi, turvalliseksi ja esteettömäksi. Mikäli onnistumme yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamisessa, toimii se ongelmia ennaltaehkäisevänä ”puskurina” ja yksilökohtaisen, ongelmakeskeisen puuttumisen tarve vähenee. Uskon, että tämä työ on sitä kuraattorityön syvintä ydintä, johon teillä toivoakseni osaamista ja halua riittää.

Kuraattorit, koko opiskeluhuoltohenkilöstö tai opettajat eivät tee tätä muutosta yksin. Tämä on yhteinen asia. Se on yhteinen asia myös kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden sekä heidän kotiensa kanssa. Myös yhteistyötä vanhempien ja huoltajien kanssa tuodaan uudessa lakiesityksessä vahvasti esille ja toivon tähänkin teemaan tartuttavan muutoksen hengessä.

Koulukuraattorien työnkuva on monipuolinen ja pirstaleinenkin. Työn muotoutumiseen vaikuttavat esimerkiksi instituutio, eli työpaikkana oleva koulu, käytettävät työmenetelmät, yhteistyöverkosto sekä ympäröivä yhteiskunta. Toivottavasti itse työntekijäkin voi vaikuttaa ja kehittää omaa työtänsä. Lähtökohtana voi pitää, että koulukuraattorityö on yksi sosiaalityön osa-alue. Ennalta ehkäisevän ja yhteisöllisen sosiaalityön merkitystä korostetaan yhteiskunnassa koko ajan enemmän. Koulukuraattorityötä kehitettäessä ja haluttaessa sen pystyvän vastaamaan yhä paremmin yhteiskunnan sille esittämiin haasteisiin, toivonkin että myös kouluissa ja oppilaitoksissa saadaan edellä korostamiani teemoja, ennaltaehkäisyä ja yhteisöllisyyttä, kehitettyä eteenpäin. Taloudellisesti tiukkoina aikoina ne ovat järkevin tapa säästää kurjistamatta lasten ja nuorten elämää.

Haluan lämpimästi kiittää teitä tänä juhlapäivänä siitä työstä, jota olette osaltanne tehneet lasten ja nuorten oppimisen ja kaikenpuolisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Toivon uuden lakiesityksen tuovan lisää mahdollisuuksia työhönne.

Kiitos, menestystä ja voimia tärkeässä tehtävässänne.