Puhe Mielenterveyspäivillä

Puheita

Arvoisat Mielenterveyspäivien osallistujat, hyvät naiset ja herrat,

Sain puheeni teemaksi kysymyksen: voidaanko asumisen hintaan ja rakentamisen laatuun vaikuttaa. Selvään kysymykseen voin antaa suoran vastauksen; kyllä voidaan. Tulen kertomaan teille, mitä toimenpiteitä valtio on tehnyt vaikuttaakseen asumisen hintaan ja rakentamisen laatuun. Sen jälkeen käsittelen hallitusohjelmaan kirjattuja asuntopolitiikan tavoitteita ja toimenpiteitä. Lopuksi tarkastelen mielenterveyskuntoutujien asumisen tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä.

Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat. Lisäksi tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ihmisten asumisen toiveiden ja tarpeiden sekä yhteiskunnan tarpeiden yhteen sovittamista. Jokainen meistä on oman asumisensa suhteen asiantuntija ja tarpeet ovat hyvin moninaisia. Tarpeita ja toiveita yhteen sovitettaessa nousee keskeiseen asemaan kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen, mikä edistää myös yleistä hyvinvointia. Siten kohtuuhintaisuus liittyy sekä vuokra-asumiseen että omistusasumiseen.

Asuntopolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa siihen, millaiset fyysiset puitteet ihmiset saavat elämälleen, mutta ihmisten tyytyväisyyteen, onnelliseen ja tasapainoiseen elämään tarvitaan kansalaisten omien ponnistelujen lisäksi koko yhteiskuntapolitiikan toimenpiteiden kirjo. Tämä eri hallinnonalojen yhteistoiminnan onnistuminen onkin niin tämän hallituksen suuri haaste.

Valtion keskeisin vaikuttamiskeino asumisen laadun ja hinnankin muodostumisessa ovat erilaiset rakentamista ohjaavat lait ja määräykset. Suorina keinoina, joilla asumismenoja pyritään hillitsemään, ovat valtion rakentamiseen ja asumiseen kohdistamat tuet. Merkittävin tukimuoto on meillä edelleen verohyöty, jonka omistusasunnon ostaja saa korkomenoihinsa. Korkojen verovähennykseen ei liity minkäänlaista tarveharkintaa, vaan päinvastoin hyöty on sitä suurempi mitä suurempi on asuntolaina.

Rakentamista ja asumista tuetaan myös erilaisilla avustuksilla ja pääomakuluja alentamalla. Näiden tukimuotojen saannin edellytyksenä on yleensä se, että näin satu hyöty kohdennetaan suoraan loppukäyttäjälle eli asukkaalle. Pääosin valtion kohdentamaan tuotantotukeen liittyy myös sosiaalinen tarveharkinta.

Tukea maksetaan myös suoraan asukkaalle. Näistä keskeisin on yleinen asumistuki. Asumistuen tarkoitus on turvata, etteivät pieni- ja keskituloisten asumiskulut nouse kohtuuttomiksi.

Valtion rooli asuntomarkkinoilla on vaihdellut eri aikoina. Laajimmillaan valtion tukema asuntotuotanto oli suuren muuttoliikkeen aikoina 1960- ja 70-luvuilla. Sen jälkeen valtion rooli on pienentynyt ja viime vuosina on painottunut erityisryhmien asuntotuotanto.

Markkinatalous ei kuitenkaan toimi asuntomarkkinoilla täydellisesti. Viime vuosina on rakennettu enimmäkseen omistusasuntoja, kun taas uusia vuokra-asuntoja on rakennettu liian vähän. Varsinkin kasvavilla kaupunkiseuduilla ja erityisesti Helsingin seudulla on kroonista pulaa pienistä, kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Vuokra-asuntotarjonnan niukkuus nostaa vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokria, jotka varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat jo hyvin korkeita.

Kohtuuhintaisten asuntojen puute vaikeuttaa erityisesti Helsingin seudulla ja muilla kasvukeskusalueilla työvoiman saamista varsinkin julkisen ja yksityisen sektorin  pieni- ja keskituloisiin palveluammatteihin. Osaavan työvoiman puuttuminen saattaa pahimmassa tapauksessa muodostua esteeksi talouskasvulle. Toimivat asuntomarkkinat sen sijaan edistävät työvoiman liikkuvuutta ja yleistä talouskasvua. Vuokra-asuntojen tarjontaa voidaan kohentaa vain lisäämällä niiden uudistuotantoa sekä kuntien pitkäjänteisellä maapolitiikalla ja riittävällä tonttivarannolla. Valtio voi lainsäädännön lisäksi erilaisin sopimuksin ja porkkanoin kannustaa kasvukeskuskuntia yhteistyöhön riittävän tontti- ja asuntotarjonnan turvaamiseksi.

Valtio tukee asuntojen rakentamista erilaisilla tuotantotuilla. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää asuntojen rakentamiseen ja perusparantamiseen erilaisia avustuksia, tukia ja takauksia. Lisäksi ARA ohjaa ja valvoo ARA-asuntokannan käyttöä. Korkotukilainoja myönnetään vuokra-asuntojen, asumisoikeusasuntojen ja osaomistusasuntojen rakentamiseen. Erityisryhmille tarkoitettuihin kohteisiin voi korkotukilainan lisäksi saada erityisryhmien investointiavusta, jolla madalletaan asumistarpeisiin liittyvistä erityisratkaisuista johtuvia rakentamisen lisäkustannuksia.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin, että hallitus edistää uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa. Tämän vuoksi hallitus on päättänyt, että uusien vuokratalojen korkotukilainojen omavastuukorko puolitetaan ainakin vuoden 2014 loppuun asti. Tämä on merkittävä avaus ja viesti, että myös hallitus haluaa panostaa omalta osaltaan ns. normaalien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen. Se alentaa laskennallista lähtövuokratasoa on 2-4 €/m2/kk verrattuna nykytilanteeseen, jos muut hintaan vaikuttavat tekijät ovat samat.

Kunnat ja kunnalliset vuokrataloyhtiöt ovat avainasemassa tässä uusien vuokratalojen rakentamisessa. Jos tätä haastetta ei oteta kunnissa tosissaan, silloin ne puheet, että rakentamisen esteenä ovat olleet valtion lainoituksen huonot ehdot, jäävät vaille katetta. Toivon myös, että yleishyödylliset yhteisöt, joiden ainakin alkuperäisenä tehtävänä on ollut kohtuuhintaisten asumisvaihtoehtojen tarjoaminen, lähtevät mukaan talkoisiin. Tällä tavoin vastaatte myös parhaiten niille epäilijöille, jotka ovat halunneet kyseenalaistaa yleishyödyllisten toimijoiden tarpeellisuuden.

Järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista kuuluu kunnille. Viime vuosina kunnat ovat hankkineet näitä palveluja enenevässä määrin oman organisaationsa ulkopuolelta yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä. Esimerkiksi palveluasumisessa jo puolet palveluista ostetaan yksityisiltä toimijoilta. Ostopalvelujen käyttö tuo mukanaan velvollisuuden hankintalainsäädännön noudattamiseen. Hankintaprosessi kilpailutuksineen on monimutkainen menettely, jossa on ilmennyt erilaisia ongelmia. Menettelytapoja ja ohjeita onkin kehitettävä sekä kuntien hankintaosaamista vahvistettava.

Myös silloin, kun kunta hankkii palvelut yrityksiltä ja järjestöiltä, on turvattava asukkaiden asumisen jatkuvuus. On tärkeätä löytää sellaisia tapoja toteuttaa palveluhankinnat, että asukkaat voivat pysyä palvelutalokodeissaan vaikka palveluntarjoaja vaihtuisikin. Palvelutaloinvestoinnit kannattaa myös toteuttaa niin, että nämä kohteet voidaan pitää pitkäaikaisesti palvelukäytössä. Yksi keino turvata aito kilpailu palveluntuottajien välillä, on se, että tilojen omistus ja palvelut erotetaan toisistaan. Se lisää myös palveluhintojen läpinäkyvyyttä ja asetta eri palveluntuottajat yhdenvertaiseen asemaan hankinnoissa.

Hyvät kuulijat, mitä tulevalla hallituskaudella on sitten odotettavissa?

Suomalaisessa asuntopolitiikassa ei ole odotettavissa suuria linjan muutoksia. Tulemme jatkamaan ja edelleen kehittämään hyviksi koettuja asumisen tukikeinoja.

Voin kertoa olevani tyytyväinen hallitusohjelmaan. Se muokkautuu käytännön toimenpiteiksi uuden asuntopoliittisen toimenpideohjelman myötä, joka valmistuu tammikuun loppuun mennessä.

Meidän on pidettävä mielessä, että meillä on paljon pienituloisia ihmisiä, joilla on vaikeuksia tulla palkallaan toimeen. Olen nimittänyt muutama viikko sitten hallituksen asuntopoliittista toimenpideohjelmaa valmistelevan työryhmän. Työryhmää olen evästänyt niin, että odotan ennen kaikkea sellaisia toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa asumisen hintaan ja rakentamisen laatuun.

Sen lisäksi että hallitus panostaa merkittävästi ns. normaalien vuokra-asuntojen rakentamisen edistämiseen, tärkeätä on, että tarjoamme omaa erityistukea erityisryhmille. Hallitusohjelma painottaakin erityisryhmien investointiavustusten riittävyydestä huolehtimista ja säilyttämistä vähintään nykyisellä tasolla. Näin erityisryhmille tarkoitettujen vuokra-asuntojen tuotanto säilyy vahvana.

Viimeisenä asiana haluan kiinnittää vielä huomiota mielenterveyskuntoutujien asumiseen.

Mielenterveyskuntoutujat kuuluvat erityisryhmiin, joilla on muita suurempi riski joutua asunnottomiksi jossain elämänsä vaiheessa. Osalla saattaa olla lisäksi päihdeongelma sekä somaattisia sairauksia, mikä lisää riskiä entisestään. Asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on tärkeää järjestää mielenterveyskuntoutujien asuminen tarpeita vastaavilla tavoilla.

Suurin osa mielenterveyskuntoutujista asuu tavallisissa omistus- tai vuokra-asunnoissa. Tällöin on varmistettava, että he saavat riittävät asumista tukevat palvelut. Osa mielenterveyskuntoutujista asuu asumisyksiköissä. Tällöin taas on varmistettava, että yksiköiden laatu vastaa asumispalveluille asetettuja kehittämissuosituksia. Lisäksi psykiatrisissa sairaaloissa on potilaita pelkästään asumisongelmien takia, mitä ei voi pitää hyväksyttävänä tilanteena. Yhdenvertaisuuden tulee toteutua myös asumisen suhteen.

Hallitusohjelma sisältääkin kirjauksen, että asuntopolitiikalla edistetään kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Ilokseni voin kertoa teille, että ympäristöministeriössä on käynnistetty mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishanke poikkihallinnollisena yhteistyönä. Kyseisessä hankkeessa arvioidaan mielenterveyskuntoutujien asumistilannetta ja asumisen tarpeita sekä tehdään ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi. Tavoitteena on edistää mielenterveyskuntoutujien tarpeiden mukaisten asumisratkaisujen suunnittelemista ja toteuttamista osana paikallisia suunnitelmia.

Arvoisat Mielenterveyspäivien osallistujat,

Asunto- ja viestintäministerin työssä tulee eteen paljon asioita, jotka liittyvät tulevaisuuteen. Politiikassa haluan tehdä ratkaisuja, joista pystyn oleman ylpeä tulevaisuudessakin. Suurin haaste asuntoasioissa on varmasti asumisen kalleus eikä se varmasti ratkea yhdellä toimenpiteellä. Näihin talkoisiin tarvitaan kaikkia asuntopolitiikan ja –markkinoiden toimijoita. Me teemme parhaamme ja niin toivon muidenkin tekevän.

Mielenterveyskuntoutujien asuminen on oma erityiskysymyksensä, jonka käsittelyyn vaaditaan poikkihallinnollista koko maan kattavaa yhteistyötä. Tällä tiellä olemme jo lähteneet etenemään. Toivotan omasta puolestani ajatuksia ja keskustelua herättäviä mielenterveyspäiviä kaikille osallistujille!