Puhe OAJ:n varhaiskasvatusseminaarissa Haikon kartanossa 11.10.2013

Puheita

Puhe muutosvarauksin.

Kiitos mahdollisuudesta päästä tapaamaan teitä kaikkia tänne OAJ:n varhaiskasvatusseminaariin sekä mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro tässä tärkeässä keskustelussa koskien tulevaisuutta. Sillä tulevaisuudesta ja se rakentamisesta on varhaiskasvatuksessa mitä suurimmissa määrin kyse.

Seminaarinne ohjelman mukaan tavoitteena on kokoontua kauniiseen Haikon kartanoon vahvistamaan varhaiskasvatuksen kehittämistä alue- ja paikallistasolla, samalla myös luomaan tiiviitä yhteistyöverkostoja tukemaan tuota arvokasta kehittämistyötänne. Minulla on ilo puheenvuorossani kertoa kehittämistyönne taustaksi varhaiskasvatuksen ajankohtaisia asioita valtionhallinnon taholta.

Hyvät kuulijat,

Elämme varhaiskasvatuksessa hallinnon, ohjauksen ja kehittämisen näkökulmasta varsin historiallista ja ohjauksellisen murroksen aikaa. Päivähoidon ohjaukseen liittyvää keskustelua voidaan pitää iäisyyskeskusteluna, aiheesta on nimittäin käyty debattia jo yli 20 vuotta. Nyt kuitenkin, kuten hyvin tiedätte, valtionhallinnon tasolla päivähoidon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta ovat siirtyneet vuoden 2013 alusta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Tavoitteena hallinnonalan siirrossa on ollut tuottaa niin lapsille, perheille kuin hallinnonkin näkökulmasta sisällöllisesti ja hallinnollisesti eheä kasvatusta ja koulutusta koskeva ohjauksen ja kehittämisen kokonaisuus. Lisäksi tavoitteena on ollut kehittää päivähoidosta, varhaiskasvatuksesta, esiopetuksesta ja perusopetuksesta muodostuvaa jatkumoa. Jatkumojen rakentamisessa palvelujen nivelvaiheisiin linkittyvä monialainen yhteistyö tulee entistä tärkeämpään asemaan.

Hallinnonalasiirto on ollut mittava toimenpide, joka on vaatinut paljon lainsäädännön muutos- ja uudistustyötä. Kenties merkittävin muutos on ollut se, että päivähoito ei siirron jälkeen ole enää määritelmällisesti sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, vaan tiiviisti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmäämme; elinikäisen oppimisen tärkeä alkuvaihe. Tämä ei toki kuitenkaan poista sen tärkeitä sosiaalisia tehtäviä kuten syrjäytymisen ehkäisyä, vaan liittää ne tiiviimmäksi osaksi laajaa tavoitetta sivistyksellisestä tasa-arvosta..

Hallinnonalasiirto ei koskaan ole valtionhallinnon tai kuntienkaan tasolla vain tekninen tai juridinen hallinnon siirto toimijalta toiselle. Siirtoon liittyy myös hallinnollisten ja lainsäädännöllisten muutosten lisäksi monia merkittäviä toiminnallisia ja kulttuurisia muutoksia ja vaikutuksia.  Ohjaus- ja toimintakulttuurin muutos ja niiden vaikutukset tulevat näkymään vasta joidenkin vuosien myötä. Voidaan siis todeta, että rakennamme parastaikaa uutta varhaiskasvatuksen ohjauksen, kehittämisen ja toiminnan kulttuuria!

Hyvät kuulijat!

Toinenkin pitkään odotettu uudistus on lähtenyt liikkeelle varhaiskasvatuksen osalta. Laki lasten päivähoidosta on vuodelta 1973, joten laki vietti 40-vuotissyntymäpäiväänsä huhtikuussa tänä vuonna. Lain uudistamisen tarpeet on laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa todettu. Nyt olemme hallituksen kirjauksen mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelemassa nykyisen päivähoitolain uudistamista.  Uutta lainsäädäntöä rakennetaan niin, että se sisällöltään ja myös lakiteknisesti vastaa paremmin nykyistä toimintaympäristöä.

Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön saattaminen ajan tasalle ja sen kehittäminen on erityisen merkittävää koska tiedämme, miten tärkeästä palvelusta lapselle, vanhemmille ja yhteiskunnalle on kysymys. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon roolia voidaan useiden kansallisten ja kansainvälistenkin tutkimusten[1] mukaan pitää merkittävänä sosiaalisena investointina, tuloksellisena ja kustannustehokkaana palveluna sekä varhaisen tukemisen muotona. Varhaiskasvatus tasaa lasten välisiä eroja, ehkäisee syrjäytymistä ja kehittää lapsen sosiaalisia taitoja sekä kognitiivisia tietoja. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksen myönteiset vaikutukset lapsen kehitykseen vaikuttavat myönteisesti myös myöhemmin työelämään osallistumisessa ja jopa tulevan palkkatason korkeuteen. Toisin sanoen varhaiskasvatus vähentää sekä sosiaalista että taloudellista huono-osaisuutta aina aikuisikään asti.

Koska me kaikki tiedämme, edellä mainittujen faktojen pohjalta, miten arvokasta työtä varhaiskasvatuksen ammattilaiset tulevaisuutemme eteen tekevät, ja miten paljon heidän tekemänsä työ auttaa, tukee ja jopa pelastaa niin lapsia kuin kokonaisia perheitä, haluan erikseen todeta en miten pahoillani olen ollut viimeaikaisen keskustelun sävystä. Kun hallitus teki merkittävällä tavalla sukupuolten välistä tasa-arvoa tukevan linjauksen kotihoidon tuen jakamisesta molempien vanhempien kesken, se sai niskaansa välikysymyksen. Välikysymys itsessään ei ollut ongelma,mutta sen ympärillä käyty keskustelu kylläkin. Sen piirissä leimattiin suomalaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisia sekä suomalaisia päiväkoteja kohtuuttomalta tavalla ”laitostajiksi”. Haluan kertoa teille, etten itse hyväksy tällaista jaottelua ja leimaamista, koska tiedän miten tärkeää työtä, usein rajallisilla resursseilla, suomalaisissa päiväkodeissa tehdään.

Kun tähtäimessä on lasten tulevaisuuden mahdollisuuksien tasa-arvoinen turvaaminen, olisi erityisen tärkeää saada varhaiskasvatuksen laadukkaiden palveluiden piiriin ne lapset joiden taustat antavat heille heikoimmat mahdollisuudet. Juuri he hyötyvät eniten muiden lasten seurasta, ohjatusta toiminnasta ja kasvatuksen sisällöistä. Siksi koko perhepolitiikka tulee suunnitella tukemaan lasten ja perheiden tasa-arvoa tukemaan. Sillä vaikka eriarvoisuus on aina väärin, se on erityisen väärin silloin kun se osuu lapsiin.

Hyvät kuulijat,

Varhaiskasvatuslain valmistelu on laaja kokonaisuus, johon liittyy monia toisiinsa kietoutuvia teemoja.  Lain valmistelun yhteydessä rakennetaan säädöksiä muun muassa lain tarkoituksesta, varhaiskasvatuksen käsitteistä, tavoitteista ja toimintamuodoista, ohjausjärjestelmästä, kieli- ja kulttuurikysymyksistä ja varhaiskasvatuksen suunnittelusta. Lisäksi käsitellään erityisen tuen kysymyksiä, lapsen ja huoltajien asemaa ja oikeuksia sekä asiakasmaksuja. Keskeistä on säätää myös henkilöstöön liittyvistä asioista kuten kelpoisuuksista (ml. lastentarhanopettajat ja päiväkodin johtajat).

Lain valmistelu on vielä käynnissäja monet vastaukset aiheellisiin kysymyksiin ovat vielä hahmottumassa. Johtotähtenä on kuitenkin ennen muuta lapsen paras sekä tasa-arvo ja varhaiskasvatuksen laatu. Kaikki ratkaisut, joita poliittinen johto tulee lopulta linjaamaan, tulevat tukeutumaan näihin arvoihin.

Arvoisat läsnäolijat!

Laadukas esiopetus on jokaisen lapsen perusoikeus, joka toteutuessaan edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä, kuten muukin varhaiskasvatus. Voimme olla tyytyväisiä siitä, että maassamme lähes kaikki (n 98%) ikäluokkansa lapset osallistuvat esiopetukseen. Hallitus on osana rakennepoliittista ohjelmaa esittänyt esiopetuksen muuttamista velvoittavaksi, niin, että koko ikäluokka saataisiin esiopetuksen piiriin.  Tämä on koulutuspoliittisesti merkittävä uudistus, jonka kautta pyritään takaamaan perusta oppimisen yhdenvertaiselle toteuttamiselle osana koulutusjärjestelmämme alkua. Voidaan todeta vähän samaan tapaan kuten OAJ sloganissaan: ”Esiopetus kasvattaa menestystä”!

Esiopetuksemme on saanut toimivuudestaan myönteistä palautetta muun muassa Koulutuksen arviointineuvoston esiopetussuunnitelmajärjestelmän toimivuutta koskeneessa arvioinnissa vuodelta 2012. Arviointien hyvänä puolena voi pitää sitä, että niissä nousee esiin yleensä myös kehittämiskohteita. Näin on myös esiopetuksessa. Esiopetusta kehitetäänkin nyt myös opetussuunnitelmauudistuksen kautta. Opetushallituksessa on meneillään opetussuunnitelmaperusteiden valmistelu esi-, perus- ja lisäopetukseen niin, että uudet perusteasiakirjat valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä. Paikallisilla toimijoilla on aikaa 1.8.2016 asti ottaa käyttöön valtakunnallisiin perusteisiin pohjautuvat paikalliset opetussuunnitelmansa.

Arvoisat seminaarin osallistujat!

Maamme haastava taloustilanne lyö leimansa myös varhaiskasvatuksen kenttään. Osana talouden tervehdyttämistä on hallitus antanut elokuun lopulla rakennepoliittisen ohjelman. Ohjelman toimenpiteiden tarkoituksena on vahvistaa taloutemme kasvuedellytyksiä ja kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvajetta. Hallitus pitää tärkeänä tavoitteena, että työllisyysastetta kohotetaan ja työurien katkoksiin puututaan sekä kuntien tehtäviä ja velvoitteita katsotaan uusin silmin.

Ohjelmassa on linjauksia, jotka liittyvät hyvin keskeisesti myös päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen.  Kuten jo todettua, kotihoidontuki jaetaan molemmille vanhemmille ja subjektiivista päivähoitoa rajoitetaan sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla osa-aikaiseksi silloin, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella. Erityisesti viimeinen ratkaisu oli kipeä ja vaikea, mutta pidän tärkeänä, juuri tasa-arvon ja lasten välisen eriarvoisuuden vähentämisen näkökulmasta että työttömyyttä kohdanneiden perheiden lasten oikeutta päivähoitoon ei rajattu.

Rakennepoliittisen uudistusohjelman mahdolliset säästöpäätökset tuleekin tehdä niin, ettei varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukainen toiminta vaarannu ja henkilökunta voi jatkaa laadukasta työtään lapsen ja perheen parhaaksi. Rakennepoliittisen ohjelman osalta asioiden valmistelu jatkuu ministeriöissä syksyn kuluessa valtiovarainministeriön johdolla. Haluan kuitenkin vakuuttaa teille, että teemme parhaamme sen suhteen, että säästöt kyetään rajaamaan pois varsinaisen toiminnan sisällöstä.

Osa taloutta paikkaamista uudistuksista liittyy varhaiskasvatuksen palveluihin toista kautta. Eräs merkittävä uudistus koskee hoitorahaa. Hallitus haluaa kehittää pienten lasten hoitojärjestelmää uuden joustavan hoitorahan kautta lisäämään työnteon kannattavuutta ja tukemaan työn ja perheen yhteensovittamista. Tämä raha korvaisi nykyisen osittaisen hoitorahan alle 3-vuotiaiden lasten osalta.

Joustava hoitoraha olisi porrastettu vanhemman keskimääräisen viikoittaisen työssäoloajan mukaan kahteen tasoon.  Joustavaa hoitorahaa maksettaisiin 240 euroa, jos työaika olisi enintään 60 prosenttia työajasta ja 160 euroa, jos työaika olisi enintään 80 prosenttia alan tavanomaisesta kokopäivätyön ajasta. Uutta olisi myös se, että joustavaa hoitorahaa voisi saada välittömästi aloittaessa uudessa työssä. Osittainen hoitoraha säilyisi esityksen mukaan ennallaan lapsen perusopetuksen ensimmäisen ja toisen lukuvuoden ajalta.

Hyvät kuulijat!

Haluan hetken pohtia kanssanne myös varhaiskasvatuksen koulutukseen liittyviä asioita. Hyvin koulutettu ja ammattitaitoinen henkilöstö on varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara. Lastentarhanopettajat ovat varhaiskasvatuksen työntekijöistä korkeimmin koulutettuja ja vahvan pedagogisen koulutuksen saanut ammattiryhmä. Heidän panoksensa on merkittävä varhaiskasvatuksen nykyisessä ja tulevassa kehittämisessä. Jotta voidaan turvata lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, on huolehdittava henkilöstön saatavuudesta riittävällä koulutuksella.

Lastentarhan- ja erityislastentarhanopettajien koulutus on pitkään ollut riittämätöntä kentän tarpeisiin nähden. Nyt koulutustavoitteet on opetus- ja kulttuuriministeriössä määritelty niin, että yliopistojen vuotuisena koulutustavoitteena on 500 lastentarhanopettajaa sopimuskaudella 2013 – 2016.  Aiemmin valmistui noin 300 – 350 lastentarhanopettajaa yliopistoista vuosittain, lisäys on siis vuositasolla varsin tuntuva. Tämän lisäksi koulutetaan eduskunnan osoittamalla erillismäärärahalla runsaat kolmisensataa lastentarhanopettajaa. Tämä koulutuslisäys on alkanut vuonna 2012. Osa koulutuslisäykseen valituista valmistuu aiempien opintojensa ansiosta jo ensi vuonna (2014).  Tarvetta koulutusmäärien kasvattamiseen on edelleenkin, jotta usean vuoden riittämätön koulutus saadaan korvattua, mutta muutos on aiempaan tilanteeseen verrattuna kohti huomattavasti parempaa suuntaa.

Koulutusmäärien riittävyys ei yksinään turvaa tasokasta varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutuksen on oltava laadukasta lapsen tasapainoisen kehityksen, kasvun ja oppimisen turvaamiseksi. Tämän varmistamiseksi tarvitaan tietoa koulutuksen kokonaistilasta ja kehittämistarpeista. Kahden arviointineuvoston, Korkeakoulujen arviointineuvoston ja Koulutuksen arviointineuvoston, yhteinen varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutuksen arviointi on juuri lokakuun lopussa valmistumassa (31.10.2013). Se tuottaa tietoa korkea-asteella ja toisella asteella annettavan varhaiskasvatuksen koulutuksen tilasta, eri koulutuksien vahvuuksista ja kehittämisvaatimuksista suhteessa kasvatustyön osaamisvaatimuksiin.

Arviointi on huomattavan laaja, koska varhaiskasvatuksen koulutusta annetaan seitsemässä yliopistossa ja 21 ammattikorkeakoulussa. Toisella asteella varhaiskasvatuksen koulutusta antaa noin sata koulutuksen järjestäjää. Varhaiskasvatuksen koulutusten arviointi koskee muun muassa opiskelijavalintoja, opetussuunnitelmia, opiskeluprosessia, työelämälähtöisyyttä ja koulutuksen jatkumoa.  Piakkoin julkistettava arviointi tuottaa merkityksellistä tietoa varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämiseksi myös varhaiskasvatusjärjestelmän, sitä koskevan lainsäädännön ja kelpoisuussäädösten uudistuksiin. Erityisen tärkeäksi arvioinnin tekee se, että varhaiskasvatuksen koulutuksia arvioidaan nyt ensimmäistä kertaa. Kyse on todella uuden ja perustavaa laatua olevan varhaiskasvatuksen koulutuksia koskevan tiedon saamisesta kehittämistyön tueksi.

Hyvät kuulijat

Kuten alussa totesin, varhaiskasvatuksessa on juuri nyt valtionhallinnon tasolla tapahtumassa merkittäviä asioita ja muutoksia. Hallinnonalasiirto on tapahtunut, varhaiskasvatuksen kehittäminen osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää voi alkaa. Uuden varhaiskasvatusta koskevan lain valmistelu on vahvasti käynnissä ja ensimmäistä kertaa toteutetun varhaiskasvatuksen koulutusten arvioinnin tuloksia odotetaan aivan lähipäivinä.

Varhaiskasvatuksen pitkäjänteistä kehittämistä ajatellen opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on muun muassa edistää, vahvistaa ja yhteen sovittaa yhteistyötä eri hallinnonalojen, järjestöjen, tutkimus- ja koulutuslaitosten, kuntien ja muiden tahojen kanssa. Neuvottelukunnan toimikausi on kolmivuotinen ja ulottuu nyt tammikuulle 2016.

Tulevina vuosina, lain valmistuttua tullaan kehittämään myös varhaiskasvatuksen perustetyötä sekä uuteen lainsäädäntöön ja toiminnan perusteita ohjaaviin linjauksiin perustuvaa laadun kehittämistä varhaiskasvatuksessa.

Näiden uudistusten kautta luodaan uutta toimintakulttuuria ja -ympäristöä tulevaisuuden varhaiskasvatukselle. Ja tässä yhteydessä uskon, toivon ja tiedän myös OAJn ja sen aktiivien vahvan panoksen olevan käytössä.

Näillä sanoilla haluan kiittää teitä kaikkia suomalaisen varhaiskasvatuksen, ja siten koko suomalaisen tulevaisuustyön huippuosaajia. Kiitos tärkeästä työstänne.

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa seminaarin jatkoa!