Puhe Yk:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisessa päivässä Porissa

Puheita

Arvoisat kuulijat, Hyvät naiset ja herrat

Euroopan unionin alueella elää lähes 80 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolella. Lisäksi joka kymmenes elää kotitaloudessa, jonka jäsenistä ei kukaan käy töissä. Köyhyys uhkaa lähes viidesosaa lapsista. Siten köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen ovat tärkeitä yhteiskunnallisia tavoitteita. Puhumattakaan sen merkityksestä yksittäiselle ihmiselle.

Tänään vietämme Yhdistyneiden kansakuntien köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää ja samalla vietämme myös Asunnottomien yötä. Asunnottomuuden syyt ja juuret ovat yhtä moninaiset kuin on asunnottomien ihmisten joukkokin. Usein taustalla on päihde- tai mielenterveysongelmia, syrjäytymistä ja köyhyyttä.  Asunnottomuus saattaa liittyä myös yllättävään elämäntilanteen muutokseen, jonka seurauksena ihminen menettää asuntonsa ilman muita ongelmia. Asunnottomuus sinänsä johtaa kuitenkin nopeasti muihin ongelmiin. Ilman asuntoa on hyvin vaikea integroitua yhteiskuntaan.

Asunto ja asuminen ovat ihmisen perusoikeuksia ja tarpeita. Mutta asuminen ei välttämättä ole helppoa pitkän asunnottomuuden jälkeen. Asunnottomien joukossa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea, jotta asuminen lähtee taas sujumaan. Osan kohdalla tuen tarve saattaa jatkua pidempäänkin, jopa loppuelämän ajan. On tärkeää tiedostaa, että eri ihmisillä ja eri ryhmillä on erilaisia asumisen tarpeita, jotka tulee ottaa huomioon. Sillä hyvä, tarpeita vastaava asuminen on itsenäisen, yhteiskuntaan integroituneen elämän keskeisiä edellytyksiä.

Mitä valtio voi asian korjaamiseksi tehdä? Mitkä ovat hallitusohjelman tavoitteet?

Hallitus tahtoo kehittää Suomea hyvinvointivaltiona ja yhteiskuntana, joka kantaa vastuunsa kaikista kansalaisistaan. Hallitusohjelmassa on kolme painopistealuetta, joista ensimmäisenä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Toisena painopisteenä on julkisen talouden vakauttaminen ja kolmantena kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen. Nämä kolme kokonaisuutta yhdistävät hallituksen kaikkea toimintaa ja päätöksentekoa. Jokaista painopistealuetta voidaan edistää asuntopolitiikalla, joka on vahvasti tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa.

Taloudellinen kasvu ja kilpailukyvyn parantaminen ovat tärkeitä asioita. Ne luovat pohjan hyvinvoinnillemme. Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että yhteiskunnan kaikki ryhmät ovat osallisina kehityksessä ja saavat nauttia hyvinvointivaltion eduista. Syrjäytyneistä tai syrjäytymisvaarassa olevista ryhmistä on pidettävä erityistä huolta.

Hallituksen asuntopolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat. Lisäksi tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Hallitusohjelma tulee muokkautumaan käytännön toimenpiteiksi uuden asuntopoliittisen toimenpideohjelman myötä, joka valmistuu tammikuun loppuun mennessä.

Asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa on varmistettava, että edistämme kohtuuhintaista asumista. On paljon pieni- ja keskituloisia ihmisiä, joilla asuminen vie huomattavan osan heidän käytettävissä olevista tuloistaan tai he joutuvat asumisen kalleuden vuoksi asumaan ahtaasti ja puutteellisesti. Meillä on myös paljon nuoria, jotka eivät pysty irtaantumaan kodeistaan aloittamaan itsenäistä asumista, koska tulot eivät riitä vuokran maksamiseen. Yhteiskunnan asuntopolitiikkaa on siksi suunnattava niin, että  voimme taata kaikille kohtuuhintaisen ja turvatun asumisen. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtion rahoitustuen avulla lisätään pieni- ja keskituloisille tarkoitettujen kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoa. Etenkin suurissa kasvukeskuksissa, missä on kysyntään nähden liian vähän tai väärän kokoisia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, ei viime vuosina ole rakennettu kuin vähäisessä määrin uusia ns. normaaleja vuokra-asuntoja. Keskeisin perustelu on ollut, että valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rahoitusehdot ovat liian huonot.

Valtio on nyt puolittanut uusien vuokratalojen rakentamiseen myönnettävien korkotukilainojen omavastuukoron vuoden 2014 loppuun asti. Kyse on suuresta lisätuesta tavallisten vuokratalojen rakentamiseksi.

Hallitusohjelma sisältää myös kirjauksen, että asuntopolitiikalla edistetään kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Merkittävää on, että valtio edelleen osoittaa lisätukea erityisryhmille. Hallitusohjelma painottaakin erityisryhmien investointiavustusten riittävyydestä huolehtimista ja säilyttämistä vähintään nykyisellä tasolla. Investointiavustuksen tarkoituksena on kompensoida niitä lisäkustannuksia, joita aiheutuu erityisryhmille tarpeellisista tila- ja varusteratkaisuista. Näin erityisryhmille tarkoitettujen vuokra-asuntojen tuotantomäärä säilyy vahvana.

Tässä kohdassa voimmekin tarkastella lähemmin erityisryhmien asumista.

Hallinnollisessa tarkastelussa asumisen erityisryhminä pidetään asunnottomia, mielenterveyskuntoutujia, vammaisia, huonokuntoisia vanhuksia, romaneja, opiskelijoita sekä tukea tarvitsevia nuoria. Näin siksi, että heidän kohdallaan eivät yleiset asuntopoliittiset toimenpiteet ole riittäviä. Heidän asumisensa järjestämiseksi tarvitaan eritystoimenpiteitä ja erityistukea. Asunnottomuuden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä vähentämiseksi on eri ryhmien asuminen järjestettävä heidän tarpeisiinsa soveltuvalla tavoilla. Näin toteutuu yhdenvertaisuus asumisen suhteen.

Suurin osa erityisryhmiin kuuluvista ihmisistä asuu tavallisissa omistus- tai vuokra-asunnoissa. Tällöin on tärkeää varmistaa heidän asumistaan tukevat riittävät palvelut. Osa heistä asuu kuitenkin erilaisissa asumisyksiköissä. Tällöin taas on varmistettava, että yksiköiden laatu vastaa asumispalveluille asetettuja suosituksia.

Ympäristöministeriö on käynnistänyt ja koordinoinut monia erityisryhmien asumiseen liittyviä hankkeita ja ohjelmia. Tässä yhteydessä käyn niistä läpi pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa ja kerron lyhyesti syksyllä käynnistyneestä mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishankkeesta.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on kohdistettu vuosille 2008 – 2011. Tavoitteena on ollut puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus kuluvan vuoden loppuun mennessä. Lisäksi on haluttu tehostaa asunnottomuutta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Ohjelman toteuttamiseen on osallistunut 10 kaupunkia, joiden kanssa on laadittu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisen toimeenpanosuunnitelmat sekä aiesopimukset. Suunnitelmissa on määritelty tarvittavat asumisratkaisut ja tuki sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Lisäksi niissä on yksilöity ja aikataulutettu käynnistettävät hankkeet ja muut toiminnot.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa on toteutettu ”asunto ensin” –periaatteen mukaisia asumisratkaisuja. Lähtökohtana on ollut, että ihmiselle järjestetään ensin asunto. Sen jälkeen voidaan ratkoa muita ongelmia ja ihmisen sosiaalinen kuntoutuminen voi alkaa. Tämän periaatteen mukaisesti on esimerkiksi asuntoloita muutettu asunnoiksi, joihin on tehty tavalliset vuokrasopimukset. Asukkaalle annettavat tukipalvelut perustuvat sen sijaan asukkaan yksilölliseen tarpeeseen. Asuminen ja tukipalvelut on erotettu toisistaan. Näin asuminen voi jatkua samassa asunnossa, vaikka tukipalvelujen tarve loppuisi.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman määrällisenä tavoitteena on ollut osoittaa 1250 uutta asuntoa, tukiasuntoa tai hoitopaikkaa pitkäaikaisasunnottomille. Tavoite on ylittymässä ja käyttöön saadaan lähes 1700 asuntoa.

Hallitusohjelman mukaisesti pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa jatketaan vuosille 2012 -2015. Vuoden vaihteessa käynnistyy toinen vaihe, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoden 2015 loppuun mennessä. Ohjelman toteuttamiseen osallistuvien kaupunkien kanssa tehdään uudet aiesopimukset. Tarkoituksena on, että osana ohjelman toteuttamista aiesopimuskaupungit laativat kokonaisvaltaiset toimeenpanosuunnitelmat. Niihin tulee sisältyä mm. sosiaalisen vuokra-asuntokannan käyttäminen asunnottomien asuttamisessa sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittäminen. Lisäksi niissä tulee kiinnittää huomiota asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen.

Millainen on sitten mielenterveyskuntoutujien asumisen tilanne?

Mielenterveyskuntoutujien asuinolojen kehitys on jäänyt jälkeen monista muista ryhmistä.

He kuuluvat erityisryhmiin, joilla on muita suurempi riski joutua asunnottomiksi jossain elämänsä vaiheessa. Osalla heistä saattaa olla lisäksi päihdeongelma sekä somaattisia sairauksia, mikä lisää riskiä.

Toisaalta suuri ongelma on myös mielenterveysongelmaisten ihmisten ”kotiin syrjäytyminen”. Riskinä on siis heidän eristäytyminen yksin kotiin ja jääminen palvelujen ulkopuolelle. Psyykkisen toimintakyvyn heikkeneminen saattaa näkyä juuri eristäytymisenä. Silloin arjen asiat jäävät hoitamatta ja ihmisen kunto heikkenee.

Suurin osa mielenterveyskuntoutujista asuu tavallisissa asunnoissa muun väestön keskuudessa. Näissä tilanteissa on tärkeää tarvittaessa varmistaa riittävät asumista tukevat palvelut. Osa taas asuu asumisyksiköissä. Silloin on varmistettava, että yksiköiden laatutaso on riittävä. Valitettavasti psykiatrisissa sairaaloissa on vielä potilaita pelkästään asumisen ongelmien takia. Psykiatrinen sairaala ei voi kuitenkaan olla kenenkään koti. Vähimmäisvaatimuksena asunnon suhteen voidaan pitää riittävän kokoista omaa huonetta, johon kuuluu oma WC- ja suihkutila.

Ympäristöministeriö on syksyllä käynnistänyt yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishankkeen, joka päättyy vuoden 2012 maaliskuun lopulla. Kyseisessä hankkeessa arvioidaan mielenterveyskuntoutujien asumistilannetta ja asumisen tarpeita. Lisäksi tehdään ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi sekä valtion että kunnan tasoille.

Asunto muodostaa ihmisen elämän kiintopisteen, joka luo perustan mielekkäälle elämälle ja hyvinvoinnille. Yksilöllinen, tarpeen mukainen asuminen vahvistaa jokaisen osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Erityisryhmiin kuuluvat ihmiset ovat muita suuremmassa syrjäytymisvaarassa. Heidän asumisensa järjestämiseen tarvitaan poikkihallinnollista, eri toimijoiden yhteistyötä. Siihen tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen mukana olemista. Tärkeää on saada kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluville. Näin päästään muotoilemaan ja toteuttamaan suunnitelmia, joilla voidaan varmistaa syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen ja varhainen tuki.

Hyvät kuulijat,

Päätän puheenvuoroni tutkija, valtiotieteentohtori Riitta Granfeltin ajatuksiin, joiden mukaan asumista ei voi erottaa muusta elämänkokonaisuudesta. Pikemminkin se on perusedellytys muulle elämiselle. Asuminen mahdollistaa osaltaan työssäkäyntiä, päihteiden käytön hallintaa ja ihmissuhteiden solmimista. Toisaalta taas työelämään tai koulutukseen sijoittuminen, päihderiippuvuudesta irtautuminen ja uusien ihmissuhteiden solmiminen vahvistavat asumisen ongelmattomuutta. Kysymys on elämän perusedellytysten järjestymisestä ja elämän mielekkyyden löytämisestä. Kumpikaan ei voi korvata toista, mutta toisen puuttuminen lisää toisenkin tuhoutumisriskiä.