Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola totesi hallituksen uusimmasta valmistelussa olleesta lakiesityksestä Twitterissä 6.11, että ”ehdotus on täysin toteuttamiskelvoton. Tällaista ei oikeusvaltiossa voi edes kaavailla.” Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki (HS 6.11) puolestaan sanoo olevansa ”aika tyrmistynyt tuosta esityksestä” ja jatkaa vielä:

”Jos poliisi pääsee heppoisilla perusteilla käsiksi potilastietoihin, se rikkoo perustavanlaatuisella tavalla potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuuden.”

Tiistaina Helsingin Sanomat kertoi, että sisäministeriö on valmistelemassa lakia, jolla annettaisi poliisille oikeudet potilastietoihin. Sisäministeriön mukaan rikoslain yleinen ilmoitusvelvollisuus ei ole toiminut niin hyvin kuin sen olisi halunnut ja siksi se on luonnostelemassa muutosta lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista yhdessä sosiaali- ja terveysministeriöön kanssa. Näiden suunnitelmien mukaan poliisi voisi pyytää terveydenhuollon ammattilaiselta tietoa eräissä tilanteissa. Terveydenhuollon ammattilainen tekisi arvioinnin ja antaisi asiassa välttämättömät tiedot lausuntona.

Torstaina juuri ennen kyselytunnin alkua asianosaisilta ministereiltä tuli tiedote. Siinä sanottiin, että ”julkisuudessa käyty keskustelu on koskenut keskeneräistä valmistelua, johon ministerit eivät vielä olleet ottaneet kantaa.” Lisäksi tiedotteessa todettiin, että ”valmistelun tarkoituksena ei ole missään vaiheessa ollut antaa poliisille pääsyä luottamuksellisiin potilasasiakirjoihin.” Tiedote päättyi toteamukseen, että ”säädösmuutostarpeet selvitetään ja sitä varten asetetaan työryhmä. Koska mahdollisen lain valmistelu vaatii vielä paljon pohdintaa, lakimuutoksia ei ehditä viedä enää tällä hallituskaudella eduskuntaan.”

Kyselytunnilla molemmat asianosaiset ministerit pyrkivät vakuuttamaan kilpaa, että tällaisia lakiuudistukseen ei ole ollut tarkoituksena valmistella (mitä oppositio väittää) ja nyt on tarkoituksena (vain) päivittää ohjeistusta nykylain pohjalta.
Potilastietoja koskeekin tällä hetkellä varsin tiukka salassapitovelvollisuus. Lääkäri ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta luovuttaa tietoja sivullisille. Tällä on haluttu suojella yksityiselämän ytimeen kuuluvia tietoja ja turvata terveydenhuollon toiminnan kannalta olennaista luottamuksellisuutta. Salassapitoon on nykyisessäkin laissa joukko poikkeuksia lastensuojelun, väkivallan torjunnan tai rikoksen ennalta ehkäisemisen vuoksi.

Nykylain pohjalta Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi tänä vuonna ratkaisun, jonka mukaan poliisilla ei ollut oikeutta saada tietoa potilaasta, jolta oli takavarikoitu huumeita sisältävä reppu. KHO perusteli ratkaisua yksityisyydensuojalla ja sillä, että luottamuksellisuus on keskeistä terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuden kannalta.

Jopa oikeustieteen professorit Olli Mäenpää ja Martin Scheinin (HS.6.11) pitivät sisäministeriön toivomia muutoksia ongelmallisina niin lähtökohdiltaan kuin sanamuodoiltaan. Mäenpää toteaa, että ”selvää on, että poliisilla pitää olla riittävä toimivalta. Mutta tässä mennään aika pitkälle, yksityiselämän suojan ja luottamuksellisen viestinnän kannalta ongelmallisille alueille”. Scheinin puolestaan sanoo, että ”kynnys arkaluonteisten potilastietojen luovuttamiselle on pantu hyvin alas.”

Oikeusvaltiota koetelleita perusoikeuksia rajaavia esityksiä on tuotu valmisteluun tällä kaudella ennenkin. Ehkä niistä on jo opittu sen verran, että viimeinen ministerien oli luovuttava ja kiellettävä koko hanke. Itse ajattelen hyvin samoin, kun Husin hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen sanoo, että ”potilasasiakirjoja ei laadita poliisia vaan potilaan hoitoa varten.” Ja jatkaa: ”Meillä on vanha lääkintäeettinen periaate, että jokaisella, myös rikollisella, on oikeus saada hoitoa pelkäämättä joutuvansa poliisin toimenpiteiden kohteeksi.” Myös Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne kertoi Lännen Medialle suhtautuvansa kriittisesti sisäministeriön suunnitelmiin: ”Poliisin tehtävä on selvittää rikoksia, mutta ei keinolla millä hyvänsä”.

(Julkaistu Uusi Aika -lehdessä 14.11.2018)