Arvopohjaista politiikkaa

SDP on puheenjohtaja Sanna Marinin aikana ottanut täysimääräisen arvojohtajuuden Suomessa – sosialidemokraateille aina kuuluneen aseman oikeudenmukaisuuden ja vapauden airueena. Tätä perintöä on vaalittava. Se tarkoittaa periksiantamatonta työtä arvojemme puolesta – Suomen, Euroopan ja koko maailman puolesta.

Sosialidemokraattien kyky uudistaa yhteiskuntaa on aina ollut korkeimmillaan, kun puolueemme on ollut rohkeimmillaan. Silloin arvomme ohjaavat politiikkaamme – ei taktiikka, ei valta vallan vuoksi – vaan ihmisten arjen tarpeet, eriarvoisuuden vähentäminen, oikeudenmukainen taloudenpito, tahto yhteiskunnan vakauteen ja solidaarisuuteen.

Kun muu poliittinen kenttä vaikuttaa jäävän oikeistoaallon alle, on SDP:n pidettävä oma kurssinsa sivuille vilkuilematta. Meidän on säilytettävä vahva arvojohtajuus yhteiskunnassa.

Myös vaikeina aikoina politiikkamme on perustuttava koulutuksen, työn ja kulttuurin arvostukseen, ympäristön- ja ilmastonsuojeluun, heikompien puolella olemiseen ja humanismiin.

Pohjoismaisen mallimme vahvuus on aina ollut yhteistyö ja sopiminen. Suomen historian oikeistolaisimman hallituksen ohjelma uhkaa repiä yhteiskuntamme hajalle. Sosialidemokraattien on jälleen rakennettava oma vaihtoehtonsa ja suunnitelmansa, ohjelma oikeiston rikkoman luottamuksen palauttamiseen.

Tässä ohjelmarungossa olen hahmotellut Suomen Sosialidemokraattiselle Puolueelle kotimaan politiikan tulevaisuusteesejä, joiden varaan rakennamme tien vakaan ja menestyvän, onnellisen ja inhimillisen Suomen menestykselle.

Esitän, että Jyväskylän puoluekokous velvoittaa valittavan puoluejohdon käynnistämään välittömästi yksityiskohtaisen ja perusteellisen työn uudistusohjelman rakentamiseksi yhdessä jäsenistön kanssa. Esitän myös, että uudistusohjelman ensimmäinen väliraportti luovutettaisiin syksyllä 2024 SDP:n puoluevaltuustolle. Väliraportissa keskityttäisiin erityisesti kunta- ja aluetason uudistustarpeisiin. Kokonaisuudessaan uudistusohjelma hyväksyttäisiin SDP:n vuoden 2026 puoluekokouksessa, jonka pohjalta puolue valmistelisi eduskuntavaaliohjelmansa kevään 2027 vaaleihin.

Porissa 27.6.2023

Krista Kiuru

1. tulevaisuusteesi: Oikeudenmukainen talous

Vakaan ja menestyvän Suomen talouspolitiikkaa hoidetaan arvopohjaisesti. Se tarkoittaa, että taloutta hoidetaan aina ihmistä varten, ei toisinpäin. Talouspolitiikan päämääränä on ihmisten kestävä hyvinvointi. Se edellyttää ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainoista talouskasvua, korkeaa työllisyyttä ja osaamista, toimivia julkisia palveluja ja kaikkien ihmisten riittävästä toimeentulosta huolehtimista.

Julkista taloutta on vahvistettava. Velkaantumiskehitys on käännettävä, mutta ilman kumartamista velkaan liittyville myyteille. Syömävelka on erotettava velasta, jolla vauhditetaan kasvua. Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, joilla pääsemme kiinni syömävelan juurisyihin ja julkisen talouden sopeuttamiseen.

Vakaassa ja menestyvässä Suomessa harjoitetaan vastasyklistä talouspolitiikkaa. Jos talous hiipuu, silloin valtio satsaa ja investoi, jotta taloudessa ei taannuta. Kun talous kasvaa, silloin valtio huolehtii siitä, että talous ei ylikuumene. Valtion toimet viime vuosien kriisien aikana ovat edustaneet tätä talouspoliittista linjaa. Valtio on ottanut iskut kansalaisten puolesta. Aktiivisen talouspolitiikan voimalla Suomi selvisi kriisiajoista moniin verrokkimaihin nähden pienemmillä negatiivisilla seurauksilla.

Erityisesti korkean inflaation aikana on tärkeää tukea pieni- ja keskituloisten palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa, jotta tulo- ja varallisuuserot eivät kasva entisestään. Nopeasti vaikuttava keino ostovoiman tukemisessa on, että poistetaan työntekijöiden veroluonteinen kiky-maksu ammattiyhdistysliikkeen ehdottamalla tavalla. Näin kevennetään palkansaajien verorasitusta oikeudenmukaisella ja julkisen talouden kannalta kustannusneutraalilla tavalla.

SDP:n pitkäaikainen veropolitiikan linja on ollut, että työn verotusta pitää pyrkiä keventämään ja vastaavasti tuottamattomien pääomien verotusta voidaan lisätä. Tästä perusperiaatteesta on syytä pitää jatkossakin kiinni verotuksen kehittämisessä. Julkisen sektorin tulot on mitoitettava niin, että ne kattavat tarpeelliset menot. Se edellyttää esimerkiksi veropohjan aukkojen tiivistämistä. Verovälttelyyn on puututtava entistä määrätietoisemmin niin Suomessa kuin globaalistikin.

Yhteiskunta, jossa ihmiset voivat hyvin ja kaikki osallistuvat, on myös taloudellisesti vahva yhteiskunta. Laadukas koulutus, toimivat julkiset palvelut, toimiva infrastruktuuri, investoinnit tutkimukseen ja innovaatioihin ja kansainvälinen kanssakäyminen ovat taloudellisen menestyksen perusta. Sen osatekijät vahvistavat toinen toisiaan. Näistä perusasioista on pidettävä kiinni ja niitä on vahvistettava kaikissa tilanteissa. Niiden rapistuminen johtaisi myös taloudellisen kehityksen hiipumiseen ennen pitkää.

Talouskasvun peruselementit ovat työn tuottavuus ja työvoimapanoksen lisääminen. Niiden varaan rakennetaan kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kasvu. Onnistumme tässä parhaiten yhteistyöllä, tiiviissä vuoropuhelussa niin tieteen ja tutkimuksen, työnantajien ja työntekijöiden kuin muidenkin yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa.

Tuottavuuden kasvu perustuu ennen kaikkea osaamiseen ja innovaatioihin. Siksi koulutusta on yhä vahvistettava kaikilla asteilla. On pidettävä huolta siitä, että jokainen nuori pääsee kiinnittymään yhteiskuntaan ja aikanaan työelämään osaamisensa ja kykyjensä mukaan.

Koulutus ja muut sitä tukevat palvelut ovat investointeja, jotka tuottavat.

Tekoäly, digitalisaatio ja robotiikka muuttavat yhä kiihtyvällä vauhdilla maailmaa ja työelämää. Tarvitsemme työmarkkinoilla yhteisen näkymän siitä, mitä teknologisen kehityksen määrittämältä tulevaisuudelta haluamme tavoitella. Ihmisiä on autettava muutoksen yli. Heille on tarjottava välineitä omien tietojensa ja taitojensa päivittämiseen, jotta kaikkien osaaminen ja resurssit tulevat myös tulevaisuudessa käyttöön.

Talouskasvua vahvistava tuottavuuskehitys ei synny itsestään. Parlamentaarisen yhteisymmärryksen mukaisesti Suomen on pidettävä tiukasti kiinni tavoitteesta nostaa TKI-rahoituksen määrä neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tästä sitoumuksesta on pidettävä kiinni, vaikka se tarkoittaisi hitaampaa tahtia julkisen talouden tasapainottamisessa.

Onnistuminen rahoituksen lisäämisessä vaatii päättäväisiä toimenpiteitä niin julkiselta vallalta kuin elinkeinoelämältä. Lisärahoitus on kohdennettava niin, että sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on mahdollisimman suurta. Siksi panostuksia on arvioitava tiiviissä vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kesken.

Erityisen tärkeää on suunnata resursseja soveltavan tutkimuksen kehittämiseen yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kesken. Yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kesken on myös sovittava teollisuuspolitiikan kehittämisohjelmista vihreään siirtymään ja digitalouteen liittyen. Julkisella rahalla voimme vivuttaa yritysten omia tutkimuspanostuksia.

Hyvän pohjan tuottavuutta vauhdittavalle ohjelmatyölle tarjoaa työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan yhteinen Suomen suunta -hanke, jossa keväällä 2023 arvioitiin suuntaviivoja julkisen ja yksityisen sektorin tuottavuuden vahvistamiselle ja työpanoksen lisäämiselle.

Ilmaston lämpeneminen ja luontokato uhkaavat ihmiskunnan tulevaisuutta. Myös talouspolitiikkaa on tehtävä ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden ehdoilla. Kunnianhimoinen, pitkäjänteinen ja johdonmukainen ilmastopolitiikka on sysännyt liikkeelle investointiaallon, ja se on tulevaisuudessa yhä vahvemmin myös talouskasvun moottori. Esimerkiksi puhtaat teknologiat ja energiaratkaisut ovat Suomelle suuri mahdollisuus. Teollisuutemme vihreä siirtymä onkin yksi tulevaisuutemme suurimpia menestystekijöitä

Ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistuminen ja muutokseen sopeutuminen edellyttävät vaikuttavia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia toimia. Suomen on oltava hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. On siirryttävä kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön.

2. tulevaisuusteesi: Riittävä toimeentulo ja työ

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on aina ollut keskinäisessä luottamuksessa, sopimisessa ja yhteistyössä. Niiden varaan suomalaista menestystarinaa on aiemminkin rakennettu. Kun ihmiset ja instituutiot luottavat toisiinsa, saadaan aikaan pysyviä ja kestäviä ratkaisuja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Vakaassa ja menestyvässä Suomessa ihmisiä autetaan työllistymään ja saamaan riittävä toimeentulo – näihin eivät leikkaukset ja keppi auta.

Oikeistohallituksen suunnittelemat indeksien jäädyttäminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen nostaminen sekä lääkekustannusten omavastuiden korottaminen vaikeuttavat kaikkein köyhimpien asemaa tavalla, joka saattaa vaarantaa oikeuden toimeentuloon ja terveyteen.

Vakaassa ja menestyvässä Suomessa toimitaan toisin. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Ne ovat universaaleja ja kuuluvat kaikille. Terveydenhoito, toimeentulo, ravinto ja asunto sekä turvallinen elinympäristö ovat kaikki perusehtoja hyvän elämän toteuttamiseksi. SDP on aina toiminut eriarvoisuuden poistamiseksi ja tasa-arvoa estävien rakenteiden purkamiseksi. Tästä perusperiaatteestamme emme tingi milloinkaan.

Työmarkkinoilla luottamus ja sopiminen tuottavat talouskasvulle välttämätöntä pitkäjänteisyyttä. Sopiminen on pohjoismaisen mallimme konehuone, jonka huoltamisessa sosialidemokraatit ovat aina olleet vahvimmillaan.

Oikeistohallitus uhkaa vakavasti suomalaisen sopimisen perinnettä. Hallitusohjelman työnantajia suosivat linjaukset esimerkiksi irtisanomissuojan heikentämisestä tai työtaisteluoikeuden rajaamisesta ajavat Suomea vastakkainasettelun tielle. Kun luottamuksen rikkoo kerran, on palauttaminen vaikeaa. Kun luottamuksen rikkoo toistuvasti, on sen palauttaminenkin monin verroin vaikeampaa.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on kärsinyt jo vajaa kymmenen vuotta työnantajien kategorisesta kieltäytymisestä keskusjärjestötason sopimisesta. Työkalupakkia ei ole onnistuttu täydentämään uudella, yhteisesti hyväksytyllä mallilla. Vakaan ja menestyvän Suomen uudistustyöhön kuuluu luottamukseen perustuva kolmikantainen vuoropuhelu työmarkkinoiden sopimisen uudesta kehikosta. Se on ennustettavan ja pitkäjänteisen työmarkkinapolitiikan perusedellytys.

Suomalaisen järjestelmän kehittämisessä olisi selvitettävä tarkkaan sovitteluinstituution vahvistamista. Ruotsissa sovittelijalaitos vastaa siitä, että sovittelussa osapuolilla on yhteinen tilannekuva neuvotteluiden pohjana. Sovittelija osallistuu työriitojen selvittämiseen myös huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa kuin Suomessa.

Ruotsissa kokemukset aktiivisemmasta sovittelusta ovat hyviä. Vahva sovittelijainstituutio osaltaan vaikuttaa siihen, että Ruotsissa esimerkiksi työtaisteluja on Suomea vähemmän. Oikeistohallituksen valitsema linja on ollut nyt toinen: sovittelijan työn kehittämisen sijaan hallitus pyrkii rajaamaan sovittelijan toimintaedellytyksiä työnantajia hyödyttävällä tavalla ja poikkeuksellisella puuttumisella sopimusvapauteen. Nämä oikeiston pyrkimykset SDP:n on torjuttava kaikin mahdollisin tavoin yhdessä palkansaajaliikkeen kanssa.

Paikallisen sopimisen kehittämiseen on ladattu paljon odotuksia niin politiikassa kuin varsinkin työnantajien puheissa. Myös paikalliseen sopimiseen liittyvässä keskustelussa on kiinnitetty huomiota Ruotsin esimerkkiin.

Länsinaapurissa paikallinen sopiminen on yleisempää, sillä työntekijöiden asema on turvattu laajalla myötämääräämisoikeudella, työntekijöiden tulkintaetuoikeudella työriitakysymyksissä sekä vahvemmalla hallintoedustuksella. Ruotsalaisilla työpaikoilla on myös tutkitusti Suomea syvempi luottamus työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Suomalaiselle oikeistolle nämä teemat ovat usein kovin vieraita. Suomen oikeistovoimille paikallinen sopiminen näyttää tarkoittavan vain entistä vahvempaa työnantajien direktio-oikeutta työpaikoilla.

SDP:lle paikallisen sopimisen kehittäminen sopii, mutta se edellyttää tasavertaista neuvotteluasetelmaa sopimisessa ja luottamusmiesten aseman vahvistamista. Paikallisen sopimisen kannalta erityisen tärkeää on, että sen edellytyksiä lisätään työehtosopimusten asettamissa puitteissa. Joustava TES-järjestelmämme on vakaan ja menestyvän Suomen malli.  

Samalla on avattava keskustelu Ruotsin mallin mukaisista uudistuksista suomalaiseen työmarkkinajärjestelmään vahva myötämääräämisoikeus mukaan lukien. Oikein toteutettuna paikallisella sopimisella voidaan parantaa työllisyyttä ja lisätä työmarkkinoiden joustavuutta oikeudenmukaisella tavalla.

Työtaisteluoikeus on niin perustuslain kuin Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukainen perusoikeus. Poliittisilla lakoilla tai myötätuntolakoilla työntekijät puolustavat taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksiaan. Oikeistohallituksen julkilausuma tavoite työtaisteluoikeuden rajaamisesta on yksiselitteisen väärä. Vastaavalla tavalla oikeistohallituksen suunnitelmat heikentää työntekijöiden irtisanomissuojaa tai sairausloman palkallisuutta on torjuttava.

Vakaat työmarkkinat, joilla toimitaan reilun pelin ja kilpailun säännöillä, ovat sekä työnantajien että työntekijöiden etu. Vain yhteistyöllä Suomi kykenee rakentamaan uutta kasvua ja työpaikkoja, jotka takaavat tulevaisuuden hyvinvoinnin. Työllisyyspolitiikan tavoitteeksi on asetettava työllisyysasteen nostaminen hyvälle pohjoismaiselle tasolle yli 80 prosenttiin.

Työpanoksen lisääminen on talouskasvun toinen peruskivi. Edellisellä hallituskaudella sosialidemokraattien johdolla käynnistettiin monta merkittävää hanketta kotimaisen työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Pohjoismainen työvoimapalvelumalli ja työvoimapalvelujen siirto kuntiin ovat järjestelmämuutoksia, jotka toimivat huomattavasti reilummin kuin esimerkiksi oikeistohallituksen kallis ja tehoton esitys ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta.

Edellisellä hallituskaudella käynnistettiin myös SDP:n johdolla toimet työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi. Talven 2023 aikana sosialidemokraatit ehtivät käynnistää hallituksessa vuoropuhelun alueiden viranomaisten, elinkeinoelämän, työntekijöiden ja koulutuksen tarjoajien kanssa niistä toimista, miten maan eri alueiden työvoimapulaa ja työttömyyttä tehokkaimmin hoidettaisiin.

Kotimaisen työvoiman tarjonnan lisäksi on selvää, että tarvitsemme osaajia ja työntekijöitä ulkomailta. Teollisuus on puhunut nettomaahanmuuton kasvattamisesta jopa 50 000 ihmiseen vuosittain. Oikeistohallituksen maahanmuuttovastainen politiikka sotii kaikin tavoin ei pelkästään teollisuuden, vaan useimpien alojen tarpeita vastaan.

Viime hallituskaudella alkanut hyvä työ työperäisen maahanmuuton lisäämisessä ja siihen liittyvien prosessien nopeuttamisessa on vakavasti uhattuna. Suomen on onnistuttava paremmin osaajien ja tekijöiden houkuttelussa. Vahvuuksiamme ovat hyvä ja turvallinen ympäristö elää, yrittää ja tehdä töitä, oppia ja kehittyä – koko perheelle.

Aktiivisella kotouttamispolitiikalla maahanmuutto on Suomelle mahdollisuus. Tarvitsemme tulevaisuudessa entistä enemmän työvoimaa ulkomailta, niin huippuammattilaisia kuin tavallisia työntekijöitäkin. Mutta emme tarvitse kaksien pelisääntöjen työmarkkinoita emmekä ohituskaistaa kovapalkkaisille tulijoille. Saatavuusharkinnasta on pidettävä kiinni ja valvottava työehtojen noudattamista.

Emme saa kääntää selkäämme myöskään apua tarvitseville. Kun toivotamme heidät tervetulleiksi, saamme samalla osaajia ja tekijöitä, joista muutkin kilpailevat.

Vakaan ja menestyvän Suomen uudistusohjelman ytimessä on laaja ohjelmallinen työllisyyspolitiikan kolmikantainen kokonaisuus, jonka tähtää luottamuksen palauttamiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Ohjelmatyön keskeinen tavoite on löytää keinot tuottavuuden vahvistamiseen ja työpanoksen lisäämiseen kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

3. tulevaisuusteesi: Parempaa koulutusta ja osaamista, enemmän kulttuuria

Suomi tunnetaan maailmalla yhä PISA-tuloksistaan, mutta aiemmat saavutukset eivät takaa loistavaa tulevaisuutta. Koulujen oppimistulokset ovat jääneet jälkeen. Siksikin kevään 2023 vaaleissa sosialidemokraatit nostivat koulutuksen politiikan kärkitavoitteeksi. Koulujemme on palautettava lasten innostus oppimiseen. Meidän on uudistettava oppimisen tuki aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen asti ja varmistettava, että lapset ja nuoret voivat olla onnellisia. Suomalaisten koulutustasoa on nostettava ja samalla on lisättävä koulutuspaikkoja.

Vakaa ja menestyvä Suomi on koulutusradikaali yhteiskunta, jossa koulutus ja osaaminen palautetaan kaiken päätöksenteon ytimeen. Tämä tarkoittaisi sitä, että eri politiikkatoimia arvioidaan sen mukaisesti, miten ne edistävät ja vahvistavat osaamis- ja koulutustasomme laatua, tieteen ja tutkimuksen roolia sekä ihmisten koulutusmyönteisyyttä.

Kun nostamme koulut ja osaamisen sekä tieteen ja tutkimuksen työmme ohjenuoriksi, olemme varmasti historian oikealla puolella. SDP:lle sivistys on aina ollut perusta, jolle olemme rakentaneet yhteiskunnallista tasa-arvoa. Siksi koulutuksesta ei saa leikata.

Peruskoulu ja oppivelvollisuuden laajentaminen ovat olleet vallankumouksellisia muutoksia, joita oikeistopuolueet ovat aikanaan kiivaasti vastustaneet. Mutta me emme ole antaneet periksi. On pitkälti SDP:n ansiota, että Suomessa kaikki voivat tavoitella korkeinta koulutusta, lähtökohdistaan tai taustoistaan riippumatta. Jatkossakin on pidettävä kiinni koulutuksellisen tasa-arvon edistämisestä.

Vakaa ja menestyvä Suomi toteuttaa osaamisen ja koulutuksen kunnianpalautuksen. Näin toimien vahvistamme myös talouden tuottavuutta. Suomi on nostettava uudelleen tieteen, tutkimuksen, innovaatioiden ja osaamisen kärkimaaksi. Myös korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen on vaikuttava keino edistää TKI-toimintaa.

Digitaalisen muutoksen keskellä on entistä tärkeämpää vahvistaa työntekijöiden osaamista koko työuran ajan. Oikeistohallituksen päätös lakkauttaa aikuiskoulutustuki on myös talouskasvun näkökulmasta täysin nurinkurinen. Tarvitsemme päinvastoin lisää resursseja ja kannustimia tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiseen ja hankkimiseen.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen on suuri mahdollisuus suomalaiselle osaamiselle. Vihreä siirtymä, puhtaat energiaratkaisut kuten vety sekä luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat vahvuuksiamme, joille voimme rakentaa uutta menestystarinaa, koulutusradikaalia Suomea.

Jokainen yksilö ja kaikki yhteiskunnat muodostuvat, kehittyvät ja kukoistavat kulttuurista.  Kulttuuri tuo ihmiset yhteen ja auttaa meitä ymmärtämään toisiamme. Siksi kulttuuri ja taide ansaitsevat keskeisen paikan yhteiskunnassa ja myös politiikassa. Kestävä kulttuuripolitiikka turvaa taiteen vapauden, luo riittävät toimintaedellytykset ja ruokkii luovien alojen ja toimijoiden menestyksen edellytyksiä. 

Kulttuuria on kaikkialla yhteiskunnassa, korkeakulttuurista rakennettuun ympäristöön, lasten taideharrastuksista ja kuvataiteesta aineettomaan kulttuuriperintöön. Yhteiskunnan on turvattava jokaisen oikeus kulttuurilliseen osallisuuteen ja mahdollisuuteen kokea kulttuuria.

Kulttuuriharrastamisen erilaisista muodoista matalan kynnyksen kokeiluista pitkäjänteiseen taiteen perusopetukseen on pidettävä kiinni. Oikeus kulttuuriin on turvattava myös erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisille ihmisille. Taidetta on vietävä yhä vahvemmin laitoksiin, sairaaloihin ja hoivapalveluihin. 

Itseisarvon lisäksi kulttuurilla on myös välinearvoa. Kulttuuriala työllistää jo nykyisin yli 100 000 ihmistä ja sen taloudellinen tuotos on yli 13 miljardia euroa. Kulttuurialaa ja laajemmin luovia aloja ei kuitenkaan nähdä riittävän usein elinkeinona, vientiteollisuutena tai kasvualoina. Tämä haittaa alojen kasvua. Vakaassa ja menestyvässä Suomessa kulttuuriala onkin nähtävä yhä vahvemmin myös kestävän elinkeinopolitiikan osana. 

Kulttuuri- ja luovat alat ja erityisesti niiden työntekijät kärsivät koronapandemiasta voimakkaasti. Tästäkin syystä oikeistohallituksen ohjelman kirjaus arvonlisäveron nostosta osuu kipeästi vasta toipumassa oleviin aloihin. Veronkorotusten sijaan yhteiskunnan on tuettava kulttuuria ja sitouduttava nostamaan valtion kulttuurirahoitus yhden prosentin tasolle budjetista. Se on järkevä investointi, joka tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

4. tulevaisuusteesi: Hyvä lapsuus, hyvä perhe-elämä!

SDP:ltä kaivataan uusia toimia perhepolitiikan vahvistamiseksi. Meidän on tuettava perheitä pärjäämään ja selviytymään arjessa. On myös tuettava vahvemmin ihmisiä kohti toivottua lapsilukua.

Lapset ja nuoret ovat kärsineet paljon koronan aiheuttamasta poikkeustilasta. Koronakriisin jälkihoidossa on priorisoitava lasten ja nuorten tarpeet kotimaassa sekä EU-tasolla.

Lasten ja nuorten hyvinvointia edistävää politiikkaa ja kansallisen lapsistrategian toimeenpanoa on johdettava tavoitteellisesti. Nuorisopolitiikkaa on suunnattava syrjäytymistä torjuvaan ja hyvinvointia edistävään työhön. Nuorisotyössä ja nuorten palveluissa toimivien tahojen toimintaedellytykset on nostettava tarvittavalle tasolle.

Peruspalvelujen ja varhaisen tuen ensisijaisuutta ja vaikuttavuutta on vahvistettava kaikissa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Lapsen suojelun on toteuduttava Suomessa kaikkialla, missä lapsia kohdataan ja heidän kanssaan työskennellään. Lapsen suojelu ei ole vain lastensuojelun asia, vaan se velvoittaa meitä kaikkia.

Lastensuojelun onnistumiseksi tärkeää on, että lapsi ja hänen perheensä voivat luottaa lastensuojeluun, sen vaikuttavuuteen ja lapsen oikeuksien toteutumiseen. On hyvin tärkeää, että menettelytavat ja päätöksenteko ovat osallistavia, läpinäkyviä sekä selkeitä.

Vakaassa ja menestyvässä Suomessa huolehditaan siitä, että lastensuojelussa on riittävästi osaavia ja hyvinvoivia työntekijöitä. Tulevaisuudessa lastensuojelua on johdettava, ohjattava ja valvottava tehokkaasti. Tämä on mahdollista vain, kun lastensuojeluun on riittävä tietopohja ja resursointi.

Suomessa asuu tällä hetkellä yli 110 000 lasta pienituloisessa perheessä. Vaikka lapsista ja nuorista valtaosa voi hyvin, niin esimerkiksi taloudelliset resurssit jakautuvat kuitenkin epätasaisesti. Pahimmillaan huono-osaisuus kasautuu osalle lapsista ja perheistä. Syrjäytymisriskit ovat usein ylisukupolvisia. Erityistä huomiota pitää kiinnittää niihin lapsiin ja nuoriin, joilla esiintyy samaan aikaan useita hyvinvoinnin haasteita. Ylisukupolvisen köyhyys- ja syrjäytymisriskin torjuminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Köyhyys on työssäkäynnistä huolimatta Suomessa nimenomaan lapsiperheitä koskeva ilmiö. Lapsiperheiden kannalta huomionarvoista on, että lapsilisien reaaliarvo on tällä hetkellä noin 40 prosenttia matalampi kuin 1990-luvun puolivälissä. Viime hallituskaudella Suomessa sitouduttiin eurooppalaiseen lapsitakuuseen, jonka tarkoitus on ollut vähentää lapsiperheköyhyyttä ja vahvistaa lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Suomessa lapsitakuun kansallisen toimintasuunnitelman erityisenä tavoitteena on varmistaa haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten pääsy peruspalveluihin.

Perusturvan riittämättömyys lisää köyhyyttä ja toimeentulotuen tarvetta ja siitä riippuvuutta. Kiristyneellä taloustilanteella on monenlaisia vaikutuksia suoraan lasten ja nuorten arkeen. Pahimmillaan lapsen ja nuoren arki muuttuu ja kaventuu, eikä hän voi osallistua esimerkiksi harrastuksiin tai muihin maksullisiin tapahtumiin. Tämä taas voi aiheuttaa ulkopuolisuuden, yksinäisyyden ja joukkoon kuulumattomuuden kokemuksia.

Oikeistohallituksen ohjelman monet leikkaukset osuvat erityisesti pienituloisiin lapsiperheisiin. Huolestuttavaa on erityisesti se, että oikeiston eri toimenpiteiden yhteisvaikutus on todella raskasta jo valmiiksi pienituloisille lapsiperheille. Esimerkiksi asumistuen leikkaus ja työttömyysturvan lapsikorotuksen poistaminen koskevat vakavasti juuri pienituloisimpia lapsiperheitä. Hallitusohjelman toimenpiteillä luodaan pahimmillaan lasten luokkayhteiskuntaa, koska suunniteltujen leikkausten seurauksena lasten ja perheiden välinen taloudellinen eriarvoisuus vain kasvaa.

Vakaassa ja menestyvässä Suomessa jokaisella on oikeus päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista, ilman painostusta tai väkivallan uhkaa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvien viharikosten tunnistamista ja niihin puuttumista on kehitettävä edelleen sekä vahvistaa sateenkaarinuorten ja -perheiden oikeuksia.

5. tulevaisuusteesi: Parempi hoito, hoiva ja turva

Sosiaali- ja terveyspolitiikka on aina ollut liikkeemme kivijalassa. Siksi SDP:n pitää jatkossakin parantaa sote-palveluita. Antti Rinteen ja Sanna Marinin johtamat

hallitukset toteuttivat vuosikymmeniä eri hallituskokoonpanoilla yritetyn sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen.

Toimiva järjestelmä ei yksin riitä, vaan tarvitaan laadukkaita palvelusisältöjä. Olemme jo nopeuttaneet suomalaisten hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa sekä vahvistaneet kuntoutusta. Olennaista on, että ihmiset saavat apua ajoissa ja tulevat nopeasti hoidetuksi. Näin raskaamman erikoissairaanhoidon tarve vähenee. Siksi perustason kiireettömään hoitoon pääsystä eli hoitotakuusta tulee pitää kiinni.

Kansansairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on lisättävä hoidon vaikuttavuutta. Parhaat toimintamallit lääkinnällisessä kuntoutuksessa ja mielenterveyspalveluissa tulee levittää koko maahan ja säätää terapiatakuusta. Mielenterveydessä tarvitsemme panostuksia niin osastohoitoon kuin avohoitoon sekä ennaltaehkäisevään työhön. Mielenterveyden haasteisiin on puututtava vakavasti, siellä se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa.

Takamatkaa on vielä jäljellä. Ihmisten luottamusta sote-palveluihin on vahvistettava.

Palvelut eivät ole vielä sillä tasolla kuin haluamme. Uusilla hyvinvointialueilla on kuitenkin nyt kuntia merkittävästi paremmat mahdollisuudet tuottaa laadukkaita palveluita, toimia hyvinä työnantajina ja tuottaa hyvinvointia. Sote-alan työntekijät ovat joutuneet venymään äärimmilleen liian pitkään. Henkilöstöpulan ratkaisemiseksi olennaisia ovat palkkaus, johtaminen ja työolot. Henkilöstöpulaa ei pystytä ratkaisemaan ilman, että hoiva-alan ammattilaisten työhyvinvoinnista huolehditaan, ja siksi myös henkilöstömitoituksista on pidettävä kiinni.

Suomen perustuslaissa turvataan jokaiselle oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Jotta oikeus riittäviin sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin toteutuisi koko Suomessa, on jatkettava asiakasmaksulain uudistamista ja turvattava hyvinvointialueille riittävät resurssit. Väestön ikääntyminen tarkoittaa julkisten palvelujen tarpeen kasvua entisestään. Näihin tarpeisiin on vastattava. Palvelutason rapistuminen tulisi myös taloudellisesti kalliiksi pidemmällä aikavälillä.

Jokaisen on voitava luottaa siihen, että hänestä pidetään huolta myös iän karttuessa. Viime hallituskaudella saimme vuosikymmenen taistelun jälkeen Suomeen ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen. Se oli tärkeä askel, jotta ikääntyvä voi luottaa hoidon laatuun ja jotta henkilöstölle saadaan kelvolliset työolosuhteet ja hoitajia riittää jatkossakin. Kehitimme myös palveluasumisen ja kotihoidon väliin sijoittuvan yhteisöllisen asumisen mallin.

Kansakunnan sivistyksen mitta on, miten pidetään huolta apua ja hoivaa tarvitsevista. Ennen kaikkea tarvitsemme ajattelutavan muutoksen: sosiaali- ja terveyspalvelut ovat investointi ja sijoitus ihmisten terveyteen ja arjen sujuvuuteen, eivät kuluerä. Sosiaalista kestävyysvajetta kaventamalla pienennämme myös taloudellista kestävyysvajetta.

Eri puolueiden ihmiskuvasta kertoo se, miten sosiaaliturvaa halutaan kehittää. Sosiaaliturvauudistuksen lähtökohdan kuuluu olla, se että yhteiskunnan tarjoamalla turvalla torjutaan köyhyyttä ja kannustetaan osallistumaan. Sosiaaliturvan selkeyttämistä on jatkettava ja sitä on kehitettävä asiakkaiden näkökulmasta ymmärrettävämmäksi siten, että yksilön tarpeet ja erilaiset elämäntilanteet otetaan paremmin huomioon.

Vakaassa ja menestyvässä Suomessa valtio edistää myös jokaisen oikeutta asuntoon. Kaikilla on oltava oikeus terveelliseen, turvalliseen ja heidän asumistarpeensa tyydyttävään asuntoon. Yhteiskunnan tehtävänä on torjua sitä, ettei asumisella keinotella ja tukea niitä, joiden voimavarat eivät itse riitä kohtuullisen asumistason saavuttamiseen. Asuntokohteiden ja asuma-alueiden suunnittelun on oltava kunnianhimoista, jossa asukkaiden viihtyvyys ja turvallisuus ovat suunnittelun lähtökohtia. Asumismuotojen erilaisuus ja tasapainoinen asuntojakauma lisäävät asumisviihtyisyyttä ja ehkäisevät segregaatiota.

Vapaarahoitteisen omistusasuntotuotannon rinnalle tarvitaan nopeasti yhteiskunnan tukemaa omistusasuntotuotantoa, jossa voidaan edullisemman hintatason saavuttamiseksi hyödyntää urakoitsijoiden kilpailuttamista ja asuntojen laadun valvontaa. Tällaiset omistusasunnot on otettava myös osaksi kasvavien kaupunkien MAL-sopimuksia. ARA:n myöntämillä korkotukilainoilla toteutettavan vuokra-asuntotuotannon määrää on kasvatettava merkittävästi. Lainaehtojen on oltava sellaiset, että valtio maksaa osan korkomenoista koko laina-ajan.  Yhteiskunnan on valvottava tehokkaasti vuokrien omakustannusperiaatteen toteutumista. Mahdollisuutta tulouttaa tuottoa omistajille on tarvittaessa rajattava. Tämä on myös tehokas keino edistää työvoiman liikkuvuutta.