Demokratian syöpä

Vaikka demokratia ei tule koskaan valmiiksi, ei se silti masentavaa ole. Paljon masentavampaa on se, että demokratiasta voidaan aina olla niin montaa mieltä. Herald Tribune kirjoitti isoilla kirjaimilla Italian pääministeri Silvio Berlusconiin kohdistetuista syytöksistä, joiden mukaan oikeudessa syytettynä oleva pääministeri räätälöisi maan lakeja omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Pääministeri Berlusconi puolestaan vastasi opposition ja kansan syytteisiin kutsumalla tuomareita ”demokratian syöväksi”.

Demokratian syöpäläisiä käsittelemään on aikoinaan perustettu mm. Euroopan neuvosto. Tällä viikolla koolla olleessa EN:n yleiskokouksessa demokratian syvintä olemusta on etsitty yhdessä jos toisessakin asiassa. Toki Georgian ja Makedonian vaalit puhuttivat, mutta eniten keskustelua syntyi – kuten yleensäkin – pohdittaessa demokratian ja ihmisoikeuksien yleistä tilaa Euroopan neuvoston ”uusissa demokratioissa”. Esimerkiksi Azerbaijanin demokratisoitumisprosessista oltiin tasan kahta mieltä: toisten mielestä sikäläisissä vankiloissa istuu rangaistusta kärsiviä terroristeja, toisten mielestä syyttä rankaistuja poliittisia vankeja. Joidenkin mielestä Armenia on hitaasti edistynyt EN:n liittymissopimuksen velvollisuuksien täyttämisessä, joidenkin mielestä taas kiitettävällä vauhdilla. Myös Turkin demokraattisuudesta oltiin montaa mieltä. Erityisesti turkkilaiset olivat kovin tuohtuneita siitä, että enemmistö Euroopan neuvoston jäsenistä ei ollut vakuuttunut maan demokratiasta.

Kansainväliset ja kansalliset poliittiset intressit eivät lyö yhtään useammin kättä edes silloin, kun puhutaan Euroopan neuvoston ulkopuolisista valtioista. Keskustelu Kiinan ihmisoikeustilanteesta osoitti, miten poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset intressit sekoittavat käsityksiä demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Toisten mielestä Euroopan neuvoston ei olisi tullut arvostella Kiinan ihmisoikeustilannetta, sillä Kiina ei ole EN:n jäsenmaa, toisten mielestä taas Euroopan neuvoston olisi tullut antaa Kiinalle paljon tiukemmin isännän kriittisestä kädestä.

Meillä maailman ”ihmisoikeuspoliiseilla” näyttää olevan helppoa olla yhtä mieltä demokratian puutteesta vasta silloin, kun puhutaan maista, jotka eivät esitäkään olevansa demokratian ruumiillistumia. Tämän Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt kiteytti hyvin toteamalla yleiskokoukselle, että EN:n ministerikomitean Ruotsin puheenjohtajuuskauden yksi suurimmista demokratiahaasteista on erään eurooppalaisen mustan pilkun, nimittäin Valko-Venäjän demokraattisuuden parantaminen. Paljon vaikeampaa on sen sijaan puhua tabuiksi nousseista maista, joissa puheiden ja tekojen välillä vallitsee demokratian kokoinen aukko. Esimerkiksi Euroopan neuvostoon 2000-luvulla liittyneen Azerbaijanin demokratiatilanteesta on ehditty raportoida yleiskokoukselle jo kahdeksan kertaa, mutta vuonna 1996 mukaan tulleen Venäjän demokratiatilasta vain kolme kertaa.

Maailman mittakaavassa demokratian kriteereiksi katsotaan vähintään vapaa ja monipuolinen lehdistö, riippumaton oikeuslaitos, vapaat vaalit, monipuoluejärjestelmä sekä läpinäkyvä päätöksenteko. Mutta demokratian syöpää sairastetaan yllättävän paljon myös ns. vanhoissa demokratioissa, vaikkakin demokratiavajeen ja ihmisoikeuspuutteiden muodot saattavat olla erilaisia. Jos demokratiaan katsotaan kuuluvan myös taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ja yhteiskunnan erilaiset palvelut, silloin peiliin katsomista riittää lähes joka puolella. Tänä vuonna yleiskokouksessa nousi esiin erityisesti maahanmuuttajien ja uuseurooppalaisten asema monikulttuuristuvissa demokratioissamme.

Yleiskokous osoitti jälleen, että kyse ei niinkään ole siitä, että Euroopassa tai maailmassa ei kunnioitettaisi ihmisoikeuksia ja demokratiaa, vaan siitä, että käytännössä niitä kunnioitetaan kovin monisanaisin ja -käytäntöisin tavoin. Yhteisiin arvoihin uskotaan vahvasti – käsitykset demokratiasta ja ihmisoikeuksista kuitenkin vaihtelevat riippuen siitä, kuka milloinkin puhuu. Siksi demokratia on rakennettava joka päivä uudelleen, eikä se tule koskaan valmiiksi. Nyt tulisi keskittyä demokratian ja ihmisoikeuksien määrittelyn sijasta niiden tiukempaan valvontaan kaikissa maissa. Taistelussa demokratian syöpää vastaan mikään ei saa olla niin pyhää, että siihen ei olisi tarttumapintaa vähintäänkin yhdellä kansainvälisellä foorumilla, jonka tarkoituksena on käydä keskustelua vain ja ainoastaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.