Tehtävien tasalla?

Kataisen ja Vanhasen tossut tuntuvat olevan varsin sekaisin ja hihat yhä käärimättä epävarman taloustilanteen edessä. Vielä 3.10. valtiovarainministeri totesi eduskunnalle, että ” tosiasia, on se, että mihinkään korjausliikkeisiin budjetin suhteen meillä ei ole tarvetta”. Samantyyppisestä ajattelusta kertoo esimerkki talousarvioesityksen täydennyksen yleisperusteluista: ”Suomen talous on perustaltaan terve, joten taantuman uhka ei ole välitön”. Eri linjoilla syystäkin ovat olleet sekä oppositio että monet asiantuntijatahot, joiden varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Nyt valtiovarainministeri Katainen on myöntänyt, että kansantalouden arviot ovat ”jokseenkin muuttuneet” ja viime viikolla tehtiin täyskäännös. Hallituskauden aluksi sovituista poliittisista valinnoista tulikin yhtäkkiä ”elvyttäviä”. Olemme nyt joka taholla saaneet kuulla, kuinka hallitus on saanut kokoon jopa kahden miljardin elvytyspaketin. Tosiasiassa kuitenkin valtion ensi vuoden talousarvioesitystä ja sen täydennysesitystä ei voi parhaalla tahdollakaan pitää ”elvyttävänä” – ainakaan sanan aidossa merkityksessä. Elvyttävät toimet jäävät lähes yksistään valtavien veronkevennysten varaan. Jopa ruuan alv-vähennyksestä on tullut osa juuri sovittua elvytyspakettia, vaikka asiasta saatiin yksimielisyys jo ajat sitten hallituksessa.

Elvytyspaketin kuumin peruna on kuitenkin syntynyt juuri ylisuurista verojenkevennyksistä ja niiden kohdistamisesta. Porvarihallituksen kokit ovat keittäneet nyt sellaisen sopan, jossa on otettava velkaa veronkevennysten maksamiseksi. Edes valtiovarainministeri Kataiselle ei tunnu olevan enää tärkeää valtion tulojen ja menojen tasapaino, vaikka ennen ne korostuivat ainakin juhlapuheissa. Hallitus ajaa kovia verojenkevennyksiä suurituloisille, vaikka asiantuntijat ovat varoittaneet, että niillä ei ole tarpeeksi elvyttävää vaikutusta. Jos verotusta kevennetään, tulisi se kohdentaa pieni- ja keskituloisille, joiden verotuksen lieventämisellä olisi suoria vaikutuksia kotimaisen kulutuksen lisääntymiseen.

Lisäksi heikkotuloisten ostovoiman parantaminen suorin tulosiirroin lisäisi entisestään yksityistä kulutusta. Hallituksen budjettiesityksen täydennyksessä ei myöskään ole puututtu työvoimapolitiikan keinoin aikojen huononemiseen. Meillä on jo lähes 40000 lomautettua, mutta silti työllisyyspoliittisia määrärahoja ollaan yhä leikkaamassa hallituksen aikomalla tavalla. Ei voi kuin ihmetellä, miksi valitussa suunnassa ei voi perääntyä ja jättää juustohöylää naftaliiniin. Varsinkin kun hallitus aikoo osoittaa itse huonoa esimerkkiä kiristämällä valtion tuottavuusohjelmaa entisestään minkä seurauksena valtion laitokset ja instituutiot saattavat joutua myös irtisanomisiin. Hallituksessa paheksutaan, että yksityissektori ja kunnat saattavat joutua irtisanomisiin, vaikka itse ei tarjota julkiselle sektorille toisenlaisia eväitä.

Kuntatalouden helpottamiseksi ei kaikesta huolimatta ole tarjolla lisätukea täydennysesityksessä eikä varsinaisessa talousarvioesityksessäkään. Kuntasektorilla ollaan siirtymässä jo lomautuksiin, velanoton lisäämiseen sekä palveluleikkauksiin. Kuntien kulut ovat kasvaneet 4 prosenttia samaan aikaan kuin tulot ovat laskeneet 3 prosentista vain prosenttiin. Suorana seurauksena on ollut, että 800000 suomalaisen kunnallisverotus kiristyy entisestään.

Huolestuttavaa on sekin, että hallitus ei aio elvyttää tukemalla investointeja. Nyt tarvittaisiin kuitenkin rakennusalaa uhkaavan työttömyyden torjumista elvyttävin investoinnein, sillä uudisrakentaminen supistui heinä-syyskuun aikana jo neljä prosenttia edellisestä vuodesta ja tilanne on entisestään heikentynyt. Näistä tosiseikoista huolimatta valtiovarainministeri tuntuu olevan tehtäviensä tasalla luonnehtiessaan itse viime viikolla hallituksen elvytystoimia innostunein sanoin: ”Nyt elvytetään ja kovasti!”