Suomen talouden haasteista on puhuttu paljon. Totta onkin, että ne ovat huomattavat. Ikärakenteen muutos luo painetta julkiseen talouteen, työttömyys on edelleen sietämättömän korkealla tasolla ja työuriemme pituus, merkittävin osin juuri työttömyydestä ja työkyvyttömyyseläkkeiden runsaudesta johtuen, ei ole riittävä. Samalla vientimme on ollut laskusuhdanteessa.
Kilpailukyvyn heikentyminen on monin paikoin haluttu sysätä työntekijöiden palkankorotusten syyksi. Samalla on jäänyt kuitenkin huomaamatta se, ettei suomalainen työ ole erityisen kallista. Euroopan taloustiikeri Ruotsi on selkeästi paremman palkkatason yhteiskunta. Samalla Suomessa tuottavuus on kasvanut esimerkiksi Saksaa nopeammin. Voisi väittää, että jälkimmäisen osasyynä on ollut palkkakehitys; yleiskorotukset luovat työnantajille kannusteen panostaa kaikkien työntekijöiden tuottavuuden parantamiseen.
Viennin ongelmat ovatkin selkeästi muualla kuin palkkatasossa. Yksi syy saattaa olla se, että suomalaisen teollisuuden tuotteet eivät kaikilta osin vastaa kysyntää. Lisäksi teollinen pohja on kaventunut. Kun tuotantoa lakkautetaan tai siirretään, on vaikutus nopea ja täydellinen. Uuden tuotannon käynnistyminen taas on hidas prosessi ja vaatii investointeja. Ja nimenomaan näitä investointeja Suomi kipeästi tarvitsee.
Kilpailukykyinen palkkataso ei riitä, jos elinkeinoelämä ei investoi uusiin koneisiin, laitteisiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä parempiin toimintatapoihin. Hallitus on vastannut kehysriihessään yritysten huutoon ja päättänyt erittäin merkittävästä yhteisöveron laskusta. Nyt onkin lupa odottaa tuloksia. Yksityisen sektorin johtoportaan onkin aika siirtyä veroista valittamisesta ja passiivisuudesta työllistämiseen ja investoimiseen. Eväitä on, sillä Suomi menestyy lähes missä tahansa vertailussa kun puhutaan yritysympäristön laadusta.
Paitsi, että yhteisöveroa lasketaan, panostetaan tuntuvalla tavalla myös liikenneverkkoihin, digitaaliseen palveluarkkitehtuuriin ja niin edelleen. Keinot ovat moninaiset – ja monilta osin mittaluokaltaan varsin tuntuvat. Eväät ovat siis olemassa, nyt kyse on siitä onko suomalaisella bisneksellä osaamista ja kykyä tarttua eteen nostettuihin mahdollisuuksiin. Työnantajien vastuunkannon, riskinoton ja tulevaisuuteen panostamisen aika on nyt. Valtio on sitä jo tehnyt – nyt olisi aika omien siipien kantaa.
(julkaistu kolumnina Demokraatti-lehdessä 16.4.2013)
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.