Vappupuhe Hyrylässä sekä Vantaan Tikkurilassa ja Koivukylässä 1.5.2013

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Hyvät vapun juhlijat, arvoisat kuulijat!

Minun ei ole koskaan tarvinnut juhlia vappua pyhän Valpurin kunniaksi ja vanhojen tapojen muistoksi pyytämällä pyhältä siunausta pellon runsaiksi antimiksi. En ole edes suunnitellut polttavani kokkoa, soittelevani torvea tai kelloja pahojen henkien karkottamiseksi. En ole myöskään ajatellut matkia 1800-luvun ruotsalaisperinteitä ja ottaa kevättä vastaan yltiöpäisesti syöden ja juoden. On hienoa, että opiskelijoiden omaksumasta perinteisestä porvarillisesta kevään vastaanotosta tuntuu jääneen jäljelle vain se, että sekä oikealle että vasemmalle kallellaan olevat opiskelijat mahtuvat nykyään yhdessä luomaan ystävyyssuhteita ja lämpimiä perinteitä. Ennen ylioppilaiden ja työväen vappu pidettiin erikseen, yhteistä taisi olla vain simatarjoilu raittiusliikkeen aikaan.

Kun noin reilut kolme vuosikymmentä sitten vappua ryhdyttiin liputtamaan, poliittiset rintamat uskoivat, että kansalaisten lähentymistä voisi tapahtua juuri suomalaisen työn merkeissä. Vapulle on kuitenkin vaikeaa löytää sellaista merkitystä, minkä kaikki suomalaiset voisivat hyväksyä. Silti lähentymistä on tapahtunut — porvarillisempaan suuntaan. Yhä suurempi osa työväestöstä on nykyään keskiluokkaisia munkin paistajia ja simanjuojia. Mutta vaikka lähentymistä onkin tapahtunut vappuperinteiden viettämisessä, voidaan vielä sanoa, että siinä missä siman juonti ja munkkien paisto nykyään yhdistävät, vapunvietolle annetut ideologiset merkitykset yhä erottavat suomalaisia.

Vapun sanoma ja merkitys eivät vanhene. Noin sata vuotta sitten sosialidemokraatit sitoutuivat ajamaan työväen omaa päivää kalenteriin, emmekä turhaan tänäänkään vietä työväenjuhlaa. Työväen vappu ei saa olla pelkkää totutun suorittamista: puheiden pitämistä, marssimista ja punalippujen heiluttelua. Työväen vapun juhlinnan tulee kummuta syvästä sitoutumisestamme epäkohtien poistamiseen. Nimittäin eivät perinteet meitä velvoita, vaan ihmisten usko ja luottamus siihen, että sosialidemokraatit parantavat yhteiskunnan epäkohtia ja seisovat sanojensa takana.

Hyvät kuulijat,

Edelliset eduskuntavaalit ja sen jälkeinen hallitusaika ovat todistaneet, että puolueilla ja poliittisilla liikkeillä on todella eroja. Viime hallituskaudella maassamme tehtiin kaikkien aikojen puhallus. Sen jälkeen äänestäjien viesti oli selvä, oikeistohallitus menköön menojaan. Moni on syystä kysynyt, miksi sosialidemokraattien piti lähteä hallitukseen panemaan maan taloutta kuntoon porvarihallituksen jäljiltä ja tekemään muutosta. Varmasti olisikin ollut helpompi jäädä siis oppositiossa huutelemaan vastarannalle, kuten perussuomalaiset ja keskustalaiset päättivät tehdä.

Perussuomalaisia vastuunkanto ja vaihtoehdon tarjoaminen eivät kiinnostaneet. He ovat käyttäneet jytkyään lähinnä keskinäiseen välienselvittelyyn, rasististen asenteiden levittämiseen suomalaisten keskuuteen sekä häiriökäyttäytymiseen paikoissa, joissa suomalainen työtä tekevä ihminen haluaisi edustajansa pikemminkin avaavan suunsa asiapuhetta tuottaen. Tässä tiivistyy myös SDP:n ja Perussuomalaisten välinen ero. Toinen valitsi vaalien jälkeen vaikuttamisen ja tekemisen tien. Toinen jättäytyi sivuraiteelle, huutelemaan katsomosta ilman vastuuta ja velvoitteita. Keskusta taasen huutelee vastarannalle ohjeita ilman mitään häveliäisyyttä aiheuttamistaan ongelmista Suomen taloudelle. Ei auta kuin toivoa, että kansan muisti on pitkä. Tuli mieleeni Abraham Lincolnin sanat:

”Joitakuita voi huijata kaiken aikaa, kaikkia voi huijata jonkin aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.”

Nyt ollaan hallituskauden puolivälissä, ja monenlaista tilinpäätöstä on mahdollista jo tehdä. On varsin ilmeistä, että olemme eläneet viimeisen parin vuoden aikana yhtä lähihistorian vaikeimmista taloudellisen tasapainottamisen ja kansainvälisen finanssikriisin turbulenssin ajoista. Helppoja ratkaisuja ei ole ollut tarjolla hallituksessa, jota ei pidä suinkaan kiinni ideologinen liima, vaan halu nostaa Suomi takaisin jaloilleen. Eikä tulevaisuudessa helpompaa tietä ole luvassa, sillä ajat ovat vaikeat seuraavinakin vuosina.

Mitä siis on saatu aikaan? SDP:n vaatimuksesta perusturvaan on kuitenkin tehty historiallisen suuri 120 euron tasokorotus ja työmarkkinatuessa puolisoiden tulojen vaikutus tuen määrään poistettiin.

Muistattehan, kun SDP:n vaatimille vakuuksille naurettiin? Porvarilliset puolueet sekä lehdistö syyttivät vakuuksia mielikuvituksellisiksi ja mahdottomiksi. Myöhemmin niitä arvosteltiin Suomen mainetta vahingoittaviksi. Kreikalle myönnetyille tukilainoille on tämän hallituksen aikana, SDP:n vaatimuksesta, saatu vakuudet eikä Suomen vaikutusvalta EU:ssa ole kadonnut mihinkään. Olemme saaneet nähdä, että suomalainen linja on muuttumassa vallitsevaksi eurokriisin ratkaisemisen linjaksi. Kyproksen ajauduttua tuen piiriin sijoittajien vastuu toteutuu, kun suurituloisimmat sijoittajat osallistuvat tukipaketin rahoittamiseen, harmaata taloutta kitketään ja veroparatiisikäytäntöihin puututaan. Vapaamatkustamisen ja keinottelun aika on jäämässä taakse.

Veropolitiikassa pääomatuloveroa on korotettu ja kaikissa sosialidemokraattien johdolla laadituissa budjeteissa veropoliittisten päätösten suunta on ollut tuloeroja kaventava. Joka ikisessä. Tämä on sitä oikeudenmukaisuutta, josta vaaleissa puhuimme ja puhumme edelleen.

Vanhuspalvelulaki oli sosialidemokraattien avainvaatimuksia vaaleissa ja hallitusneuvotteluissa. Me tavoittelemme yhteiskuntaa, jossa kaikki saavat koulutuksen ja työllistyvät. Uskomme siihen, että nuorisotakuu ja koulutustakuu on paras tapa vahvistaa, että kouluissamme kasvatetaan loistavaa tulevaisuutta. Henry Fordin sanoin

”Maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta.”

Edellä olen luetellut monia syitä, miksi sosialidemokraatteja on tarvittu tässä hallituksessa. Nöyrän selkä ei silti katkea. Siksi on syytä olla rehellinen ja todeta, että tällä hallituskaudella kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä. Hallitus on tehnyt virheitä ja epäonnistunut. Myös SDP on tehnyt virheitä ja epäonnistunut. Jatkossa on yksiselitteisesti onnistuttava paremmin ja parannettava juoksua.

Hyvät kuulijat,

Suomalainen yhteiskunta on yhä vaikean tilanteen edessä. Viimeiset vuodet eivät ole olleet hehkeitä, eivätkä tulevat vuodet näytä yhtään valoisemmilta, pikemminkin päinvastoin. Tässä ajassa jos missä tarvitsemme lisää luottamusta, paitsi luottamusta työmarkkinoille, myös luottamusta laajemmin koko yhteiskuntaan. Vain yhteisellä luottamuksella voimme vastata niihin haasteisiin, joita joudumme kohtaamaan. Väestömme vanhenee. Tarvitsemme lisää työtä ja toimeliaisuutta.

On välttämätöntä, että suomalainen yhteiskunta parantaa juoksuaan. On saatava lisää työtä ja toimeentuloa Suomeen. On löydettävä uusia nokioita, jotta voimme menestyä. Valtion pitää luoda edellytykset sille, että Suomeen syntyy uutta työtä. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on julkisen tiedon vapauttaminen, josta hallitus teki periaatepäätöksen hallitusohjelmassa.

Samassa on kuitenkin muistettava, että työnantajat ovat nyt saaneet hallitukselta merkittävän vastaantulon yhteisöveron keventämisen muodossa. Yhteisöveron alennus on rohkea toimi, jolla luodaan kannusteita investoida Suomeen. Veroale rahoitetaan merkittävin osin karsimalla yritysten nyt saamia verovähennyksiä sekä korottamalla pääomatuloveroa. Siten se tähtää selkeämpään verorakenteeseen, jossa kasvu on entistä kannattavampaa. Näitä kehysriihen antamia kasvun siemeniä ei annettu syötäväksi, vaan kasvatettavaksi ja jalostettavaksi. Siksi työnantajilta on lupa odottaa nyt, että he kantavat vastuun palkansaajien ostovoiman kehittämisestä. Emme halua, että veronmaksajien varat, jotka on tarkoitettu toisista huolehtimiseen, siirtyvät kansainvälisen pääomasijoittajan taskuihin veroparatiiseihin.

Oikeudenmukaisuutta on sekin, että työtä tekevälle kuuluu oikeudenmukainen osuus oman työnsä tuloksista, sekä oikeus ihmisarvoiseen kohteluun työpaikalla. Palkalla pitää aina tulla toimeen. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Siksi on oikein ja oikeudenmukaista sanoa ääneen, että odotamme reilua ja solidaarista palkkapolitiikkaa. Se on myös kohtuullista. Nykyinen tilanne, jossa monet tärkeää työtä tekevät ammattilaiset sinnittelevät vain hieman köyhyysrajan yläpuolella, on kestämätön. Työtä tekevät köyhät, riisto työmarkkinoilla, kohtuuttoman huonot työehdot ja palkat ovat todellisuutta tämänkin päivän Suomessa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat usein muutoinkin heikoimmalla olevat ryhmät; nuoret, naiset ja maahanmuuttajat. SDP tuo turvaa työmarkkinoiden muutostilanteessa ihmisille. Haluamme toimia jatkossakin turvallisuusliikkeenä työelämän murroksessa.

Siksi tuloeroja tasoittava, erityisesti matalapalkkaisimpia suomalaisia työtä tekeviä suosiva palkkaratkaisu pitäisi toteutuessaan huolta kotimaisesta kysynnästä ja siten työllisyyden ylläpidosta, tukisi kilpailukykyämme ja parantaisi työnantajien kannusteita lisätä tuottavuutta. Samalla se vähentäisi ammattien välisiä eroja ja siten toimisi myös sukupuolten välisiä eroja tasoittavasti. Haluan, että tulevan syksyn neuvotteluissa tämä ajatus otetaan kantavaksi ideaksi.

Vastakkainasettelun aika ei ole vieläkään ohi, eivätkä erot näy vain poliittisina ideologioina, vaan juuri työn ja pääoman välisenä vastakkainasetteluna. Kaukana takana ovat sellaiset ajat, jolloin hyvinvointiyhteiskuntamme synnytettiin suomalaisen työn ja pääoman liitolla. On suuri sääli, että tässä ajassa yritysjohtajat ja pääomat käyvät yhä ahneemmiksi.

ICT-alasta vastaavana ministerinä olen ollut surullinen huomatessani, että alalle on pesiytymässä sellaista liiketoimintaa, jossa yritysvastuun tunteminen pitää opettaa kädestä pitäen. On lyhytnäköistä säästää yhteiskuntavastuun toteuttamisesta. Tuoreimman tutkimuksen mukaan toiminnan ulkoistaminen ei tule halvemmaksi. Veroparatiiseihin kätkeytyminen on moraalisesti todella paheksuttavaa. Tämä on sanottu Jutta Urpilaisen esimerkin myötä yhä laajemmin. Ajan ilmiö on myös etsiä kustannussäästöjä henkilöstöä lomauttamalla ja irtisanomalla samaan aikaan, kun yritysjohtajien eliitti samaan aikaan saattaa nostaa suuria bonuksia. Tällaiselle kehitykselle sanomme jyrkän EI:n.

Olen kuitenkin iloinen esimerkeistä, joissa fiksuimmat ja luovimmat yritykset muistavat myös kotimaansa. Tässäkin mielessä nuorissa voi olla tulevaisuus. Eräs maailman nopeimmin kasvavista ICT-alan pienyrityksistä on suomalainen Supercell, joka tekee suosittuja mobiilipelejä. Tämän kasvuyrityksen nuori johtaja totesi hiljattain välttelevänsä kaikenlaista verosuunnittelua, koska hän haluaa yrityksensä ”antavan takaisin yhteiskunnalle, sillä ilman sen tukea koko firmaa ei olisi olemassa”

Vanha viisaus on, että markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä.

Meillä sosialidemokraateilla on tärkeä tehtävä palauttaa kohtuus takaisin kunniaan. Meidän on haastettava ahnetta pääomaa edustava eliitti. Suomessa tarvitaan moraalista ryhtiliikettä työmarkkinoiden kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Tarvitaan uusia työvälineitä pienipalkkaisten, pätkätyöläisten ja työelämän hyväksikäyttämien suojelemiseen. Siksi pidän tärkeänä, että yksittäisiä työntekijöitä edustavalla ammattiyhdistysliikkeellä olisi kanneoikeus. Se mahdollistaisi työelämän epäkohtiin puuttumisen aiempaa paremmin. Jos EU on jo kallistumassa kanneoikeuden kannalle, olisiko Suomessakin syytä kallistua tukemaan tätä ay-liikkeen vaatimaa uudistusta?

Hyvät kuulijat,

Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että jokaisella on oikeus omaan kotiin. Erityisesti metropolialueella kasvua ja työllisyyttä rajoittava tekijä on ollut, että kohtuuhintaisia asuntoja ei ole rakennettu tarpeeksi, joinakin 2000-luvun vuosina lähes ollenkaan. On myönnettävä, että markkinat ovat epäonnistuneet hoitamaan metropolialueen asuntopolitiikkaa.

Reilu kuukausi sitten päätettiin SDP:n vaatimuksesta 150 miljoonan panostuksista kohtuuhintaiseen asumiseen. Tämä on paljon, kun otetaan huomioon, että elämme ajassa, jossa uusiin menoeriin on suhtauduttava hyvin harkiten.

Uudistuksen motiivi ja tarkoitus on ratkaista pääkaupunkiseutua ja metropolialuetta vaivaava asuntojen kalleus ja pula kohtuuhintaisista asunnoista. Haluamme tukea paitsi tavallisia ihmisiä, myös työvoiman liikkuvuutta ja hyvää elämää.

Olemassa olevat vuokra-asuntoyhtiöt toimivat siinä mielessä hyvin markkinaehtoisesti, että ne vaativat sijoituksilleen huomattavan korkeaa tuottoa. Tarvitaan uusia tekijöitä.

Itse pidän tärkeänä, että asuntomarkkinoille tarvitaan uusi toimija. Nyt valtion omistama Kruunuasunnot aloittaa uusien asuntojen rakentamisen. Toinen tärkeä uudistus on asuntorakentamisen käynnistysavustusten käyttöönotto. Näillä halutaan auttaa pienempiä yleishyödyllisiä tuottajia aloittamaan omia hankkeitaan. Myös valtion tukia uudistetaan siten, että valtion lainat ovat markkinoilta saatavaa rahoitusta edullisempia.

Mutta myös kunnat tarvitaan talkoisiin. Täällä Uudellamaalla kunnat tarvitsevat selkeästi vahvempaa yhteistyötä maapolitiikassa ja maankäytön suunnittelussa. Tonttien määrän lisääminen ja tehokas kaavoitus ovat edellytyksiä paremman tilanteen aikaansaamiseksi. Itse olen esittänyt esimerkiksi Malmin lentokentän muuttamista asuntoalueeksi. Sama voisi koskea keskellä kaupunkia sijaitsevia suuria alueita, jotka ovat vain harvojen käytössä. Helsingissä on esimerkiksi suuri yksityinen golfkenttä. Haastankin kaikki toimijat pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä maapolitiikassa. Itse pidän kotien saatavuutta ja yhteistä etua kaikkein tärkeimpänä.

Kaikkien uudistusten tarkoitus on yksi ja sama. Lisätä asuntojen tarjontaa ja siten painaa hintoja nykyistä alemmas. Samalla tarvitaan sellaista voimaa, joka takaa asioiden eteenpäinmenon ja lopettaa keskinäisen, turhan kyttäämisen ja nahistelun. Metropolialueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että sellaista vahvaa metropolihallintoa, jolla on riittävästi valtaa sopia asioita tarvittaessa ylikunnallisesti ja ratkaista metropolialueen kuntien suurimpia haasteita maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyen.

Hyvät kuulijat,

On turha vieläkään kuvitella, että maailma on jo valmis. Uskon vahvasti, että jokaisella sukupolvella on kova tahto ja halu rakentaa sittenkin jotakin suurta, josta tulevat sukupolvetkin voivat olla ylpeitä. Se on oikeudenmukaisempaa työn Suomea. Ihmisten tarpeet ja toiveet on alettava ottaa politiikassa vakavasti. Me emme saa uskoa vaihtoehdottomuuteen ja osattomuuteen vaan muutokseen ja maailman parantamiseen. Isänmaata pitää kehittää sopimalla – ei repimällä. Suomi tarvitsee sosialidemokratiaa – todellisia tekoja työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Nyt jos koskaan voimme näyttää, että vaikeina aikoina meitä sosialidemokraatteja tarvitaan.

Olkoon tämän vapun viesti vahva usko yhteiseen, parempaan huomiseen.