Poliittisen rintaman jatkuva turbulenssi on todistanut, kuinka erikoisesta eduskuntavuodesta ja epätavallisesta politiikan keväästä on ollut kysymys. Kuka enää olisi kiinnostunut yleisestä taloustilanteesta, inflaation kiihtymisestä, palvelumaksujen korotuksista, Lissabonin sopimuksesta, yliopistojen kaupallistamisesta tai perintöverotuksen uudistamisesta? Sisällöksi ovat tulleet Vanhasen riita- ja rakkausseikkailut tai Karpelan sisäisen maailman prosessit.
Kohusta toiseen on kirmattu kuin lehmät kevätlaitumilla. Kuka tahansa tunnossaan oleva on saanut syystä jos toisestakin asiaa: Kyllä kai eduskunnassa ahdistellaan? Kyllä kai eduskunnan hallinto ja talous ovat ihan kuralla? Kyllä kai avustajajärjestelmää käytetään väärin? Kyllä kai se sitten on flirtti?
Todellisuus on kuitenkin ollut itselleni, kuten monelle muullekin kansanedustajalle pelkkää työmaata: niiden asioiden tärkeyden korostamista, mistä juuri ketkään eivät puhu. Puhetta tuntuu riittävän lähinnä asioista, joista kuulee vasta keltaisesta lehdistöstä. Osassa ei ole vinhaakaan perää, osassa taas kevätkauden turbulenssista on osuttu naulan kantaan.
Yksi tällaisista kohuista liittyy vaalirahoituksen kytköksien tuloon julki. Poliittisen uskottavuuden ovat vieneet yksittäiset kansanedustajat, jotka ovat syyllistyneet rahadopingiin ja sen salailuun – valheellisuuksiakin on julkisuuden kautta tullut esiin. Poliittista kriisiä ovat vielä syventäneet epäilyt vaalirahoituksen kytköksistä kaavoitukseen ja ajankohtaisiin päätöksiin hallituksessa. Vaalirahoituslain parantaminenkaan ei yksistään enää riitä, poliittisen uskottavuuden kannalta tarvitaan vastuunkantajia.
Vaalirahoitussotku koskee vain kolmea vasemmiston kansanedustajaa, sen sijaan hallituspuolueiden kansanedustajia on ”pimeiden” vaalitukien saajina mukana muutamia kymmeniä. Siksi välikysymyksellä ei saavuteta totuutta, vaan tarvitaan puolueettomia ja nopeita poliisitoimia vaalirahoitusmädän puhkaisemiseksi. Erityisesti KMS-kytkökset osoittavat, miten suunniteltua ja hyväksyttyä kansanedustajien ostaminen on ollut porvarileirissä ja miten itsehankittua on ollut kokoomuslaisten ja keskustalaisten tahallisen rahadopingin tuloksista syntynyt turbulenssi.
Valitettavasti oikeistopuolueiden törkeän toiminnan maksavat kaikki kansanedustajat ja puolueet. Jos poliittinen uskottavuus horjuu, kansa ei välttämättä lähde tulevaisuudessa uurnille. Kansa tietää, että ”kaikki kansanedustajat ovat samanlaisia”. Minusta ainakin tuntuu pahalta olla sijaiskärsijänä ja ”rötösherrana”, sillä olen tehnyt pitkiä päiviä toisten hyväksi. Rehellisyydellä ja aitoudella ei tunnu oikein olevan eettistä painoarvoa, sillä yksittäiset kansanedustajat ovat osoittaneet, että joillekin niistä on tullut pelkkää kauppatavaraa ja kovaa valuuttaa.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.