Olen 38-vuotias nuori nainen, koulutukseltani ja ammatiltani opettaja. Nyt jo useamman vuoden olen saanut edustaa porilaisia kaupunginvaltuutettuna ja kansanedustajana. Tieni on vienyt minut ministeriksi ja SDP:n varapuheenjohtajaksi.
Monesti minua pyydetään kertomaan itsestäni, joten tässä lisää. Olen luonteeltani aloitteellinen, toiminnallinen, avoin ja reilu. Pidän monipuolisesta elämästä ja haluan oppia jatkuvasti uusia asioita. Olen aina uskonut siihen, että ”jos ei hyppää, ei lennä”.
Synnyin Porissa 5.8.1974. Perheeseemme kuului tuolloin äiti, isä ja veli. Menetin isäni nuorena ja nykyiseen perheeseemme kuuluu läheisesti äidin aviomies. Veli on avioitunut ja heidän kaksi lastaan ovat lähellä sydäntäni. Asuin lapsuuteni Ulvilassa, jossa myös kävin kouluni lukioon asti.
Opiskelin Turun yliopistossa yhteiskuntatieteitä; filosofiaa ja sosiologiaa. Pitkinä sivuaineinani olivat sosiologia ja teologia, lyhyinä historia, suomi ja taidehistoria. Yliopistovuosina minusta tuli porilainen. Ulvilan ja Porin väli on vain noin kahdeksan kilometriä, joten muutto oli lähinnä henkinen.
Olen ollut vuosia töissä koulutusmaailmassa, viimeisimmät niistä tuntiopettajana ilmaisutaitopainotteisessa Meri-Porin lukiossa. Toimin koulun opinto-ohjaajana ja ilmaisutaidon opettajana, lisäksi olen opettanut filosofiaa. Välillä olin vuoden Tampereen yliopiston toiminnan suunnittelijana yhteiskuntatieteellisen koulutuksen alettua Porin yliopistokeskuksella Ennen Meri-Porin lukioon tuloa työskentelin pitkän aikaa filosofian, uskonnon ja ilmaisutaidon tuntiopettajana Ulvilan lukiossa.
Olen toiminut yläasteikäisestä lähtien Punaisessa Ristissä sekä kotimaassa että kansainvälisissä tehtävissä. Siten valinta aikuisiässä Punaisen Ristin varapuheenjohtajaksi ja sittemmin valtuuston puheenjohtajaksi oli minulle mieleinen. Yhteiskunnallinen toimintani politiikan saralla alkoi kunnallispolitiikassa Porin valtuustossa ja terveyslautakunnassa. Siitä se jatkui luontevasti maakuntahallitukseen ja Porin valtuuston puheenjohtajuuteen.
Minulle on ollut iso juttu, että SDP:n valtuuston varapuheenjohtajuuden jälkeen minut valittiin edellisessä puoluekokouksessa SDP:n 1. varapuheenjohtajaksi. Oman kiinnostukseni ja kansanedustajan työn kautta olen saanut toimia myös useissa kansalaisjärjestöissä, Kuluttajaliiton, Suomi-Unkari-seuran ja STETE:n puheenjohtajana sekä YK-liiton varapuheenjohtajana. Ministeriksi valinnan jälkeen olen luopunut lähes kaikista järjestöjen luottamustehtävistä. Jäljelle on jäänyt vain Punaisen Ristin valtuuston puheenjohtajuus.
Eduskunnassa valiokuntatyötä opettelin ensin lakivaliokunnassa, jossa saa aivan erinomaisen tuntuman edustajan käytännön työhön eli lain säätämiseen. Työskentelin myös suuressa valiokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa, ja koin molemmat tehtävät erittäin mielekkäinä. Jäsenyys Euroopan Neuvoston valtuuskunnassa lisäsi tietämystäni ihmisoikeusasioista. Toimin jopa hetken vaalien jälkeen valtuuskunnan puheenjohtajana ja koko EN:n varapuheenjohtajana. Joten myös kansainväliset asiat kiinnostavat.
Harrastuksista kysytään aina. Jos harrastukseksi voidaan lukea kiinnostus vieraisiin kieliin ja kulttuureihin, niin sitten harrastan niitä. Pärjään hyvin eri kielillä ja uusiin, erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on suorastaan intohimoni. Keräilen tilaisuuden sattuessa vanhoja esineitä ja harrastan kausiliikkumista. Viime vuosien suureksi intohimokseni on osoittautunut maalaaminen. Rauhoitun maalaamalla erilaisia tunnetiloja, taiteellinen lopputulos on toissijainen.
Olen luonteeltani aloitteellinen, toiminnallinen, avoin ja reilu. Pidän monipuolisesta elämästä ja haluan oppia jatkuvasti uusia asioita. Olen aina uskonut siihen, että ”jos ei hyppää, ei lennä”. Asunto– ja viestintäministerinä voin sanoa, että jalkani ovat maassa ja pääni pilvissä. Rakentamisen puolella kun jalat ovat tiukasti mullassa ja viestinnän maailmassa pääni on pilvissä.
Olen aina ollut innokas oppimaan kaiken menneisyydestä. Samalla olen vakaasti uskonut, että tulevaisuus on kuitenkin tärkeintä, mitä meillä on tässä ja nyt. Tärkeätä se on myös siksi, että tulevaisuus on ainut perintö, jonka me voimme jättää tuleville sukupolville Olen kaikessa toiminnassani tehnyt valintoja ja ratkaisuja katsomalla tulevaisuuteen. Siksi elämäntapanani on tulevaisuus.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.