Puhe Arjen keskiössä -seminaarissa 7.3.

(muutosvarauksin)

Hyvä kuntien edustajat ja kehitysvamma-alan toimijat!

Kolmen vuoden ajan olemme nyt toteuttaneet kehitysvammaisten asumisen ohjelmaa eli niin sanottua Kehas-ohjelmaa. Hallitushan hyväksyi ensimmäisen periaatepäätöksen kehitysvammaisten asumisen ohjelmasta vuoden 2010 alussa. Kehas-ohjelman keskeisiä toimijoita ovat ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön ohella Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raha-automaattiyhdistys sekä tietysti Kuntaliitto ja kunnat.

Viime vuoden marraskuussa hallitus teki uuden periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta. Ohjelman toteutusta jatketaan vuoden 2015 loppuun saakka. Tämä viime marraskuussa hyväksytty periaatepäätös on jatkoa ensimmäiselle, ja siinä korostetaan, että jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut. Uusi periaatepäätös ohjaa kuntia ja kuntayhtymiä lakkauttamaan laitokset sekä kehittämään asumisen tueksi tarvittavia palveluja ja asuinympäristöjä. Tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei enää asu laitoksessa. Asuminen ja palvelut on järjestettävä tavallisilla asuinalueilla ja asunnoissa. Lisäksi tarvitaan monimuotoista ja laadukasta pienryhmäasumista.

Perusta tälle hallituksen linjaukselle tulee vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta YK:n yleissopimuksesta. Yleissopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus valita, missä ja kenen kanssa he asuvat. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 2007, ja parhaillaan on käynnissä sen ratifioimistyö.

Kehas-ohjelman toteutus on nyt siis ajallisesti puolivälissä. Siksi on hyvä aika katsoa, missä kohtaa me tällä hetkellä olemme ja minne olemme menossa ohjelman toteutuksen suhteen.

Vuosina 2010–2012 ARA on myöntänyt investointiavustuksia hiukan yli 400 asunnon rakentamiseen kehitysvammaisille ihmisille joka vuosi. Tämän lisäksi on avustettu perusparannuskohteita. Suuri osa näistä asunnoista on tullut lapsuudenkodeista pois muuttaville kehitysvammaisille henkilöille, mutta laitoksista muuttavien osuus on noussut pikkuhiljaa. Kehas-ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että ARAn tuella rahoitetaan 470 uutta kehitysvammaisten asuntoa vuosittain. Olemme siis saavuttamassa tämän tavoitteen ARA-tuotannon osalta.

Määrällisten tavoitteiden lisäksi on tietysti kiinnitettävä huomiota myös asumisen ja asuntojen laatuun. Tänään tässä tilaisuudessa esitellään ympäristöministeriön ja Kehitysvammaliiton selvitys, jossa on tarkasteltu, millaisia käytäntöjä muutamassa Länsi-Euroopan maassa on kehitysvammaisten ihmisten asumisessa, ja peilataan näitä käytäntöjä Suomen tilanteeseen. Yleisenä suuntana näissä maissa on kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen, joka toteutetaan pääosin tuetun asumisen ratkaisuina. Kyse on pitkälti yksittäisistä vuokra-asunnoista, joihin asukkaat saavat tarvitsemansa tuen. Erityisesti henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönotto on mahdollistanut useissa maissa sen, että on voitu kehittää erilaisia innovatiivisia tuetun asumisen ratkaisuja ja toisaalta yhdistää henkilökohtaista apua asumiseen. Samaan suuntaan on syytä mennä myös Suomessa: henkilökohtaisen avustajajärjestelmän laajempi käyttäminen ja henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönotto toisivat meilläkin lisää yksilöllisyyttä vammaisten ihmisten asumiseen ja arkipäivään.

Asuntokohteiden osalta näyttää siltä, että ryhmämuotoisen asumisen kohteet ovat Länsi-Euroopan maissa paljon pienempiä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa yhdessä asumiskohteessa on enintään 6 asuntoa, ja Skotlannissa yhdessä ryhmässä asuu 2 tai 3 henkilöä. Asukkailla on ryhmäkohteissa paljon yksityistä asuintilaa ja vähän yhteisiä palvelutiloja. Suunnittelun lähtökohtana on tavallinen asuminen ja tavalliset asunnot. Ero Suomeen on suuri, sillä meillä ARAn investointiavustuksilla toteutetaan pääosin 15 asunnon ryhmäkoteja, joissa on myös yhteiskäyttöisiä tiloja.

Hyvät kuulijat!

Myös Suomessa on aika siirtyä eteenpäin kehitysvammaisten asumisen laadussa! Olisi silkkaa hölmöläisten hommaa purkaa kehitysvammalaitoksia ja rakentaa tilalle asumisyksiköiden nimellä kulkevia uuslaitoksia. Suuntana täytyy päinvastoin olla siirtyminen entistä pienempiin ryhmäkoteihin ja muihin asumisratkaisuihin. Toisaalta, samassa yhteydessä on pohdittava myös pienempien ryhmäkotien vaikutusta yhteiskunnalle tuleviin kustannuksiin. Näiden välillä on löydettävä optimaalinen tasapaino.

Kehitysvammaisten henkilöiden asumisessa on kyse erilaisista asumisen ratkaisuista. Asuminen voidaan järjestää joko yksin asumisena muun väestön joukossa taikka toisten kanssa asumisyksiköissä. Asuminen voidaan toteuttaa myös asuntoryhmänä, joka koostuu samassa talossa tai lähitaloissa olevista asunnoista. Tällöin kaikilla asukkailla on yhteinen palvelu- tai tukipiste. Hyvin tärkeä tulevaisuuden asumisvaihtoehto on tavallinen vuokra-asunto, johon kehitysvammainen asukas saa tarvitsemansa palvelut ja tuen tai hän käy hakemassa ne muualta. Tätä vaihtoehtoa ei ole Suomessa juurikaan käytetty. Hallintamuodoltaan kehitysvammaisten ihmisten asuminen voi olla paitsi vuokra-asumista myös omistusasumista – ja miksei myös asumisoikeus- tai osaomistusasumista, jos esimerkiksi vanhemmat haluavat sijoittaa varoja vammaisen lapsensa asumiseen tai hänellä on omaa varallisuutta.

Oli asumisratkaisu sitten mikä tahansa, sen täytyy olla hyvin suunniteltu. Tämä edellyttää asuntohankkeen toteuttajalta ja kyseessä olevalta kunnalta, että asuntojen pitkäaikainen tarve arvioidaan huolellisesti etukäteen ja myös tulevien asukkaiden valinta tehdään jo hankesuunnittelun alkuvaiheessa. On erittäin tärkeää, että kehitysvammaisilla henkilöillä on mahdollisuus olla mukana omaa asumistaan koskevassa päätöksenteossa, yhtä lailla kuin heitä koskevien asumisratkaisujen kehittämisessä.

Arvoisat kuulijat!

Yhteisenä tavoitteenamme tulee olla tuottaa asuntoja, jotka yhä paremmin vastaavat vammaisten ihmisten tarpeita ja toiveita. Tähän tarvitaan vahvaa yhteistyötä ja kehittämistä, ja tätä kehittämistyötä tuetaan parhaillaan esimerkiksi ARAn kautta.

Minulla on ilo olla mukana tässä Arjen keskiössä -seminaaritilaisuudessa. Olen kuullut, että te kuntien ja kuntayhtymien edustajat asuntotoimesta, sosiaalitoimesta ja kaavoituksesta olette työskennelleet yhdessä, ja myös tulevat asukkaat ja heidän lähiyhteisönsä ovat olleet keskeisesti mukana tässä kehittämisprosessissa. Tämä on erittäin hieno asia!

Pidän tärkeänä sitä, että kehitysvammaisten henkilöiden tarpeisiin tuotetaan entistä monipuolisempia asumisratkaisuja. Niitä ovat tukiasunnot ja nykyistä pienemmät asuntoryhmät. Jotta nämä ratkaisut saadaan toimiviksi, se edellyttää kuntien asuntotoimen, kaavoituksen ja sosiaalitoimen yhteistyötä ja myös uusia toimintatapoja yhdyskuntasuunnittelun ja asuntosuunnittelun osalta. On tärkeää, että ARA ja kunnat ovat tässä kehittämistyössä suunnannäyttäjiä. Teidän, eli Seinäjoen, Kotkan, Lahden ja Turun, työskentely on tästä erinomainen esimerkki.

Kehas-ohjelman toteuttamisessa tarvitaan suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, mutta ennen kaikkea vankkaa sitoutumista. Sitä tämä hanketoteutuskin kuvaa. Uskon, että pitkäjänteisellä työllä te pääsette hyviin tuloksiin, joissa yksilöllinen asuminen yhdistyy lähiyhteisön toimintaan ja palveluihin. Kuuleminen ja oppiminen Suomesta ja muualta maailmasta peräisin olevista esimerkeistä ja hyvistä käytännöistä on hyödyksi meille kaikille yhteiseen tavoitteeseen pääsemisessä. Kansainväliset esimerkit tuovat osaltaan uusia näkökulmia Kehas-ohjelman toteutukseen.

Kuluneet kolme vuotta on siis haettu yhteistä ymmärrystä ja yhteistyötä eri tahojen kesken. Vuonna 2010 valmistuivat kehitysvammahuollon erityishuoltopiirien ja kuntayhtymien johdolla tehdyt alueelliset suunnitelmat siitä, miten alueellisesti edetään laitoshoidosta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja. Näiden suunnitelmien päivitetyt versiot ovat valmistuneet tämän vuoden alussa. Suunnitelmissa on kuvattu muun muassa laitospaikkojen vähentämisen aikataulua, asumisratkaisujen ja palvelujen tulevaa kehittämistä sekä asumista tukevaa muuta toimintaa. Sosiaali- ja terveysministeriössä laaditaan näistä suunnitelmista yhteenveto tämän kevään aikana, ja suunnitelmia tullaan käsittelemään ja arvioimaan Kehas-ohjelman seurantaryhmässä.

Monissa kunnissa ja kuntayhtymissä on otettu selkeitä askeleita eteenpäin ja sitouduttu laitoshoidon vähentämiseen, toisissa taas on edetty hitaammin. Pidän tärkeänä, että kaikki kunnat ottavat tehtävän tosissaan, ja että laitoshoidon purkamisessa edetään. Yhteistyö eri tahojen välillä kuitenkin jatkuu ja on syytä jatkuakin. Ympäristöministeriö ja ARA tulevat jatkossakin tekemään tiivistä yhteistyötä kuntien ja muiden alan toimijoiden kanssa Kehas-ohjelman ja alueellisten suunnitelmien toteuttamiseksi.

Näillä sanoilla haluan toivottaa hyvää seminaaripäivää teille kaikille!