Monilla automatkoilla, työpaikoilla tai vaikka illaspöydissä keskustellaan poliittisten päätösten hyväksyttävyydestä. Kansalaisten luottamusta yhteisten asioiden hoitoon heikentävät sellaiset poliittiset kompromissit, missä asian parhaan mahdollisen ratkaisun ja sopimisen sijaan päädytään paljon irvokkaampiin lopputuloksiin. Tällaiset poliittiset kompromissit tuntuvat moraalittomilta. Olin yllättynyt ja pettynyt googlatessani hakusanan ”moraaliton poliittinen kompromissi”, siitä, kuinka vähän osumia tuli.

Jäin jo iltapäivällä eduskunnan täysistunnossa moraalin vartijaksi. Lähetekeskustelussa oli yksi hallituksen suurimmista lainsäädäntöpaketeista – lehmänkauppa – joka syntyi yönä, jona oikeistohallitus oli kaatua. Eduskunnassa epäiltiin, että tämän sote-uudistuksen kompromissin osana pääministeripuolue pelasti pikkukunnat saamalla kolmannen hallinnontason eli maakuntahallinnon läpi. Arveltiin, että kokoomus taas sai hankittua markkinoille vapaan pääsyn terveysbisneksen aloittamiseen. Mitä saivat perussuomalaiset – ehkä maahanmuuttopolitiikkaa, eduskunnassa päiviteltiin. Olipa totuus mikä tahansa, tehty kompromissi on tulossa suomalaisille kalliiksi monella tavalla. Hallitus päätyi käytännössä sellaiseen sosiaali- ja terveyspalveluiden ratkaisuun, mitä ei ole toteutettu missään muualla maailmassa – edes Ruotsissa ei ole menty näin pitkälle.

Emeritusprofessori Kekomäki kysyi YLEn haastattelussa, että ”miksi Suomen tulisi ottaa oppia huonommin pärjäävistä maista? Eikö nykyistä järjestelmää tulisi pikemminkin kehittää entistä paremmaksi, kun keinoja on olemassa?” Samassa haastattelussa professori Pohjola taas toteaa, että ”liian paljon on kesken, selvittämättä, ja kokeilematta, sekä ymmärtämättä, jotta uudistusta olisi järkevää tällä aikataululla viedä ratkaisuun.” Viimeinen haastateltava, professori Anttonen sanoo, että ”tällaiseen ei voi olla varaa. Tulella voi leikkiä, ja talon voi polttaa vain kerran. Pitää olla uskallusta peruuttaa ja ottaa aikalisä”.Silti, sote-uudistusta tarvitaan. Sosiaalidemokraatit kannattavat palveluiden käyttäjille valinnanvapautta. Emmekä vastusta edes yksityisten toimijoiden mukaan ottamista palveluiden tuottamiseen, jos se tapahtuu palveluiden käyttäjien, ei yritysten eduksi. Sote:ssa markkinatalouden tulee olla renki ja julkisen vallan isäntä, kun nyt on käymässä päinvastoin.

Moraalisesti hyväksyttäviä kompromisseja tuskin tarvitsisi puskea härkäpäisesti ja mitään kuuntelemattomasti eteenpäin, mutta juuri niin nyt tapahtuu. Tuttu kuvio ’kaiken maailman dosenttien’ arvostelemisesta ja pilkkaamisesta jatkuu, eikä meidän oppositiokansanedustajienkaan kritiikkiä oteta kuuleviin korviin. Kyynisyydellä ja kovanahkaisuudella on ohitettu kaikki järjen ääni. Hallituksen kovapäistä suhmurointia puolustetaan juuri sillä, että tämä uudistus ”on nyt vaan tehtävä”. Ja sillä, että suomalaiset eivät enää kestä vatulointia soten suhteen.Moraalisesti hyväksyttävät kompromissit lienevät juuri sellaisia, mitkä eivät synny hinnalla millä hyvänsä. SDP ei lähtenyt uudistamaan sote-palveluita siksi, että ihmisten terveydestä voisi säästää tai tehdä siitä kauppatavaraa. Maamme hallitus ajattelee toisin. Satojen uusien sote-tuottajien riittävät voitot ja ylikansallisten sijoituspelureiden verosuunnittelu on rahoitettava oikeistohallituksen mallissa jostakin.

Hiljaa hiiskumatta tarvittavat kolmen miljardin leikkaukset on tarkoitus säästää sairailta: leikkaamalla hoitoa, hoitoon pääsyä ja lähipalvelupaikkoja. Lopputulosta tulee olla vaikea, ellei mahdoton perua – siksi tulella ei pidä leikkiä.

(Julkaistu 9.3 Uusi Aika -lehdessä)